Palkkaa, kiitos!

Koiran palkkaus on yksi monipuolisimmista asioista koiran kouluttamisessa. Siihen liittyy paljon koulukuntia, ajatuksia ja uskomuksia. Jotta voidaan ymmärtää tämän päivän palkkausfilosofiaa, on ymmärrettävä vähän historiaa. Tähän voi myös ottaa analogiaa hyvästä johtajuudesta työelämässä. Hyvä johtajuus ja koiran kouluttaminen kulkevat käsikädessä, sillä useat viisaat ovat päätyneet tutkimuksissaan ja kokeilujen kautta samaan tulokseen: koira oppii ja haluaa oppia, kun asiat ovat hänelle mieluisia ja hyödyllisiä. On kuitenkin eletty aikoja, jolloin pelolla ja kivulla pyrittiin hallitsemaan niin koiria kuin valtioita ja yrityksiäkin. Johtajuudesta voisin kirjoittaa vaikka kokonaisen blogin, mutta tästä suora yhteenveto: näytöt ovat kiistattomia positiivisen vahvistamisen hyödyistä niin koirilla, kuin ihmisilläkin😀

Mitä se sitten tarkoittaa minun koirani kannalta, tai sinun koirasi? Merkittävintä tässä kysymyksessä on se, mitä juuri sinun koirasi pitää mielekkäänä ja hyödyllisenä itselleen. On yhtä monta palkkaustapaa kuin koiraakin. Tunne koirasi! Minulla on tällä hetkellä kaksi koiraa, jotka palkkautuvat aivan eri tavoin. Lelupalkka on kiistatta hyvä ja siitä on paljon hyvää näyttöä, mutta se ei välttämättä riitä lelupalkattavallekaan koiralle. Toisaalta namipalkattava koira voidaan herättää lelulle, vaikka se ei aina ole mahdollista. On erittäin tärkeää huomata, mikä palkka saa koiran huomion heti sinuun tilanteessa kuin tilanteessa. Jos heittelen Etnalle sukkaa, jonka sisällä on namia, ei se välitä siitä tuon taivaallista. Toisaalta perus nappulakin saa sen mielenkiinnon heräämään lenkillä heti. Freya ei taas namiin katsokkaan, jos viretila on suuri. Itse pidän tasan yhtä ohjenuoraa koulutuksessa palkan suhteen. Miten voitan koiran puolelleni joka tilanteessa? Tämä tarkoittaa sitä, että minun pitää pyrkiä olemaa kaikissa tilanteissa muuta maailmaa mahtavampi kaveri. Tämän kun pitää mielessään ja kokeilee useita eri tapoja palkata, on erittäin hyvät edellytykset saada koiransa haltuun tilanteessa kuin tilanteessa. On myös muistettava se, että jos kotona koira palkkautuu siitä perusnamista, niin häiriön alla esimerkiksi koulutusryhmässä kannattaa olla merkittävästi parempi palkka. Monta koiramaailman huippua on koulutettu lihapullien ja nakkien avulla 😋 Lisäksi palkalla voi hyvin säädellä viretilaa. Viretilasta tulee vielä oma juttunsa, mutta viretilan hallintahan liittyy kaikkeen tekemiseen.

Kun palkkauksen miljoonat variaatiot ovat hanskassa ja olet löytänyt omalle koiralle mieluisat palkat, seuraavaksi tärkein asia on oikea-aikaisuus. Tämän takia mm. sheippaus on saanut koulutuksessa suuren suosion. Opettamalla koiralle klikkauksella positiivinen hyöty (esim. nami) merkataan koiralle palkkauksen paikka, vaikka itse nami/ lelu tuleekin hippasen myöhemmin. Klik= palkka. Koska tässä saadaan koiralle merkattua juuri se toiminnasta, jota halutaan vahvistaa, on sheippaaminen erittäin tehokasta. Lisäksi sheippaus kannustaa koiraa ajatustyöhön. Sen on yhdistettävä toiminnasta seurannut klikkaus ja tarjottava tätä jatkossakin. Palkkaus on tultava koiran lyhytkestoisen, eli työmuistin keston aikana, joka on hyvin lyhyt. Eli mieluiten heti tai alle 30 sekunnin kuluessa toivotusta toiminnasta, sillä tämän ajan jälkeen koira ei enää pysty yhdistämään toimintaa palkkaan. Hyvä on myös ajatella asiaa niin, että mitä useamman asian koira ehtii toivotun suorituksen ja palkan välissä tekemään esimerkiksi sen 30 sekunnin,  hänen on vaikeampi yhdistää sitä juuri siihen sinun toivomaasi toimintaan. Jos palkka tulee heti esimerkiksi alle sekunnin kuluessa, kuten sheippauksessa klikkaus, ei koiran tarvitse arvailla mikä toiminnoista johti palkkaan.

Palkkauksesta kun puhutaan, jää usein sanallinen palkka vähemmälle huomiolle. Jotkut sanovat, että koira ei tarvitse muuta palkkaa kuin tyytyväiset sanat, mutta tämä on edelleen koirakohtaista. Kuitenkin suuressa osin koiratoimintaa pitää sanallisella palkalla pärjätä. Mistä koira sitten palkkautuu, kun puhutaan sanallisesta palkasta? Se ei ole niinkään tärkeää, että sana on aina sama, mutta se miten se sanotaan on tarkeää. Koirat todella aistivat sinun tyytyväisyytesi suoritukseen. Ole aidosti iloinen ja onnellinen siitä, että koirasi suoriutui tehtävästä. On todettu, että korkea kehun ääni on parempi kuin matala.

Harrastuskentillä koiria palkataan ja hyvistä suorituksista iloitaan, mutta harmikseni arkielämässä koiria palkataan liian vähän. Itsellä on aina koirille palkka mukana. Jos sattuu sellainen vahinko, että palkka on unohtunut on todella orpo olo, silloin on sanojen riitettävä.

Palkkaussanastoa:

klikkeri, naksutin=  joku millä saadaan naksausääni aikaiseksi esim. pilttipurkin kansi, myös                        myydään erilaisia

lätkä, target=           palkkausalusta, namipalkattavilla koirilla käytetään namin alla kohdentamaan                       palkan paikkaa (estää myös namin hajun jäämisen maahan)

namimaatti=            namiautomaatti, jolla kauko-ohjaimella saadaan palkka oikeasta suorituksesta

Kehu=                      tuotemerkki, jolla myydään leluja

namisukka=            sukka, jossa namia

Dami/ Dummy=      Noutopatukka    
           
Kong=                      Kumilelu, johon voi piilottaa namia

Pentuajan paras palkka. Tosin nyt jo säpäleinä!

Agilityä ennen vuoden ikää

Kaikkihan aloittavat agilityn vasta kun koira on vuoden ja luusto on tarpeeksi kehittynyt. Tämä on se kuuma peruna mitä jokainen miettii. Mitä voi jo tehdä ja mitä odotuttaa sinne vuoden ikään. Itse olen päättänyt, että hyppääminen odottaa vuoden ikään. Ja siis itse olin sitä mieltä, että en aio hyppäyttää edes matalalla rimalla. No siivekkeitä aikansa kierrellen oli pakko laittaa jokin markkeeraamaan oikean hyppyesteen muotoa, joten olen antanut tästä periksi ja nyt olen laittanut max. kaksi hyppyä ja riman korkeus 20cm. Putkia Freya on päässyt jo rallattelemaan ja pussin se on myös nähnyt kerran. Matalaa rengasta olen myös tehnyt muutaman kerran, jotta osaa hakea muotoa. Keppejä olen aloittanut niin, että hakee 2by2 ensimmäisen keppiparin. Mutta tässä on siis varsinaiset esteharjoitukset.

No mitä me sitten ollaan tehty? Kun tiedän miten haluan palkata koiraani eli leikki/ lelu tai nami, kuolleelle palkalle lähetys on ollut aika ensimmäisiä asioita joita olen tehnyt. Olen heittänyt palkan ja pitänyt koiraa kiinni. Tämän jälkeen päästänyt irti niin, että koira juoksee palkalle. Tähän saa hyvin myös paikallaanoloharjoituksen yhdistettyä. Eli palkalle pääsee vasta luvan saatua. Etupalkkaa voi harjoitella monellakin tavalla: namilätkä palkan alla ja lähetys. Idea on se, että koira irtoaa sinusta ja palkkautuu siitä. Hyötyä on suuresti, kun aloitetaan varsinaiset aksatreenit! Koira osaa lähteä suorittamaan itsenäisesti esteitä. Eli itse pureskelen harjoitukset niin, että mietin mikä on tavoite, mitä haluan koiran tekevän ja mihin haluan käyttää uutta taitoa. Sen jälkeen voin miettiä kriteerit, mikä minulle riittää. Sen jälkeen pilkon tavoitteen paloiksi ja mietin mitä on syytä tehdä ensin.

Tästä seuraava vaihe voi hyvinkin olla palkan poimiminen matkan varrelta, kun minä jatkan juoksua. Eli jätän Freyan paikoilleen. Lähden juoksemaan lelu kädessä ja tiputan lelun matkanvarrella ja kutsun Freyaa. Koiran on tarkoitus poimia lelu matkan varrelta. Missä tällaista taitoa tarvitaan? no esimerkiksi kun harjoitellaan ohjauskuvioita, niin voidaan ohjata koiran liikettä palkan avulla oikeaan suuntaan.

Ohjauksen seuraaminen on myös yksi hyödyllinen harjoitus, jota voi aloittaa ihan pienenkin pennun kanssa. Lelu käteen ja koira seuraa lelukättä. Siitä seuraava vaihe jätä palkka eteen vapauta koira palkalle niin, että hän menee palkalle ohjaavan käden kautta. Tästä voi varioida erilaisia harkoituksia ja vaikeuttaa ohjauskulmaa vaihtamalla. Tavoitteena on, että koira oppii seuraamaan ohjaavaa kättä vaikka palkka olisi näkyvillä.

Siivelleen kierrot eli takaakierrot voi myös aloittaa ihan milloin vain. Itse sheippasin kierrot. Eli olin aivan siivekkeessä kiinni polvilleen. Heti kun koiran katse ohjautui siivekkeen taakse klikkasin. Odotin vain kärsivällisesti, että Freya tarjosi kiertoa. Ei siinä montaa toistoa tarvittu. Toisin päin kierto oli hivenen vaikeampaa, kun tarjosi luonnostaan jo opittua suuntaa, mutta sekin onnistui suhteellisen heloisti. Kiertoharjoituksiin ei tarvita siivekkeitä. Siihen käy puut, valopylväät, mitä ikinä haluat koiran kiertävän. Luonnossa on paljon hyviä treenipuitteita. Luovuus on vain rajana 😏

Häiriö ja rauhottuminen

Nyt Freyalla on ikää 10 kk ja huomaan, että itseluottamus ja vietit ovat vahvistuneet ja siihen vähän hormoonihöyryä niin meno on muuttunut melkoisesti. Kuherruskuukaudet ovat siis ohi. Ennen treenasimme helposti häiriön alla ja se ei tuottanut ongelmia. Nyt tilanne on hyvin erilainen. Freyan kierrokset nousee jo hallin parkkipaikalla. Jos joku tekee aksaa, en saa enää kontaktia koiraan: Freya vinkuu, vetää, käyttää silmää ja korvat katoavat. Enää en voi pitää vapaana ipanaa kokoaikaisesti, vaan joudun lepoajoilla pitämään kytkettynä. Nyt todellakin olemme saaneet uudet haasteet. Minulle tämänkaltainen koira on aivan uusi tuttavuus, sillä Etna voi olla aina vapaana ja häntä ei mikään hetkauta, ei hallilla eikä lenkillä.

Tässä kuva, kun Freyalle tulee silmä ja korvat häviävät.

Onneksi olen saanut kullanarvoisia neuvoja rauhoittumiseen ja häiriötreenaamiseen. Niin suuresti kuin olenkin rakastunut lelupalkkaan ja se on ollut maailman siistein juttu, on nyt lelut jätettävä vähäksi aikaa pois. Ne kun nostattavat kierroksia melkoisesti. Freya ei ole parhaiten namilla palkattavissa, mutta nyt on opeteltava uusi asia ja löydettävä se huippunami. Sen lisäksi aina kun Freya ottaa kontaktia hallilla, klikkaan ja palkkaan. Ja aina kun koira osoittaa pientäkin luopumista kierroksista niin palkkaan aina.

Kotona Freya osaa rauhoittua, joten treenit pitää siirtää oikeisiin häiriötilanteisiin. Seuraavan kuukauden tai ainakin muutaman viikon ajan me treenataan pelkästään häiriötä. Kotona lenkeillä jatketaan taitojen kartuttamista. Sen lisäksi nenätyö on saanut ison osan treeniajasta nykyään. En juurikaan tiedä nenätyöstä mitään, mutta kun olen piilottanut leluja metsään niin erittäin nohevasti Freya lelut löytää. Lisäksi tämä on hyvää keskittymistä lisäävää toimintaa, joka ei nostata kierroksia niin paljoa. Tähän haluankin nyt perehtyä paremmin ja katsoa mihin me päästään nenätyön merkeissä 👃

Kun silmä tulee, niin käsky: "Freya tässä" ja palkka.

Flokin kanssa olen panostanut ihan pikkupennusta asti paljon rauhoittumisen opettamiseen. Oikeastaan Flokin tapauksessa rauhoittuminen on pitänyt rakentaa aivan perusteista lähtien, sillä meille saapuessaan se oli hirveästi minun perääni. Lisäksi kaikki toisten koirien treenaaminen oli hirmuisen kiinnostavaa, eikä kentän laidalla minun läsnäoloni riittänyt sille rauhoittavaksi elementiksi. Floki ei vinkunut vaan suorastaan huusi. Kiljui, kun se jätettiin kotona portin taakse. Rääkyi häkissä agikentän laidalla. Lauloi ja louskutti hihnan päässä, kun toinen koira treenasi tottista. Äänteleminen johtaa noutajien metsästyskokeissa suorituksen hylkäämiseen, enkä missään nimessä kestänyt ajatusta agikentän laidalla meuhkaavasta treenikaverista. Onneksi olin kotiäitinä, kun Floki tuli meille, ja pystyin välittömästi pureutumaan ääntelyn häivyttämiseen ja rauhoittumisen vahvistamiseen.

Treenasimme rauhoittumisen malttimaton avulla. Olin itsekseni lukenut asiasta, ja aloittanut jo matolla makaamisen sheippaamista. Koirakoulu Kompassin noutajille tarkoitetulla pentukurssilla saimme lisäohjeistusta ja -treeniä matolle rauhoittumiseen. Ajatuksena rauhoittumisessa matolle on, että koira vähitellen oppii yhdistämään maton odotteluun ja rauhalliseen mielentilaan. Kyse ei ole siis pelkästään käskyn alla skarppina makaamisesta, vaan tavoitteena on rentoutuneena makoileva koira (jolloin ääntely jää luonnostaan pois). Kun koira osaa rauhoittua malttimaton päälle, voi maton vähitellen häivyttää pois.

Ensimmäinen tavoite oli saada koira kiinnostumaan matosta ja yhdistämään se namipalkkaan. Käytännössä treenituokiot alkoivat sillä, että laitoin pienenmaton lattialle ja aloin klikkailla + palkkailla heti, kun Floki katsoi / haistoi / koski mattoa. Yksi treenihetki oli n. kymmenen namia, joista viimeisen heitin poispäin matosta, jotta sain huomaamatta napattua maton pois. Hyvin nopeasti Floki alkoi tarjota matolla seisomista, istumista ja lopulta myös makaamista. Heti, kun se tarjosi makaamista, nostin kriteerin niin, ettei namia saanut enää kuin makuuasennosta. Heitin namit sen etutassujen väliin, jotta ne pysähtyisivät syömäetäisyydelle eivätkä houkuttelisi Flokia sinkoamaan herkkujen perään.

Jo muutamien päivien jälkeen (huom. olin päivät kotona eli pystyin ottamaan useita treenituokioita päivässä) pystyin lisäämään ensin käskyn ja sitten häiriötä. Lapsiperheen ruokailut olivat erinomainen tilaisuus häiriötreenille. Samalla kun taaperomme söi, Floki harjoitteli rauhoittumista, ja palkkailin sitä viskomalla nameja nokan eteen (alkuun hyvin tiheään). Tämän jälkeen siirsimme malttimaton pentukurssilla niihin taukohetkiin, jolloin muutkin pennut odottelivat eli treenavat kaverit eivät aiheuttaneet häiriötä. Kotona harvensin palkkausvälejä ja nostin kriteeriksi, että Flokin pitäisi laskea pää alas (eikä kytätä minua ja nameja).

Seuraavaksi veimme malttimaton agilityhallille, jossa muut koirat treenasivat samalla, kun palkkailin Flokia matolla makaamisesta. Vähitellen aloin ottamaan itse etäisyyttä Flokiin, koska tavoitteena olis, että Floki malttaa hiljaa odottaa esim. radanrakennuksen / rataantutustumisen ajan. Kun malttimattokäytös alkoi kotona olla Flokille hyvin vahvaa, pyysinkin sitä taukopaikalleen ruokapöydän viereen ilman mattoa. Tämän jälkeen emme kotioloissa tai arjessa ole mattoa enää käyttäneetkään. Hallilla ja uusissa treenitilanteissa matto kulkee vielä mukana, mutta tutuissa treeniolosuhteissa rauhoittuminen ja hiljaisuus onnistuu myös ilman mattoa 😊