Häiriö ja rauhottuminen

Nyt Freyalla on ikää 10 kk ja huomaan, että itseluottamus ja vietit ovat vahvistuneet ja siihen vähän hormoonihöyryä niin meno on muuttunut melkoisesti. Kuherruskuukaudet ovat siis ohi. Ennen treenasimme helposti häiriön alla ja se ei tuottanut ongelmia. Nyt tilanne on hyvin erilainen. Freyan kierrokset nousee jo hallin parkkipaikalla. Jos joku tekee aksaa, en saa enää kontaktia koiraan: Freya vinkuu, vetää, käyttää silmää ja korvat katoavat. Enää en voi pitää vapaana ipanaa kokoaikaisesti, vaan joudun lepoajoilla pitämään kytkettynä. Nyt todellakin olemme saaneet uudet haasteet. Minulle tämänkaltainen koira on aivan uusi tuttavuus, sillä Etna voi olla aina vapaana ja häntä ei mikään hetkauta, ei hallilla eikä lenkillä.

Tässä kuva, kun Freyalle tulee silmä ja korvat häviävät.

Onneksi olen saanut kullanarvoisia neuvoja rauhoittumiseen ja häiriötreenaamiseen. Niin suuresti kuin olenkin rakastunut lelupalkkaan ja se on ollut maailman siistein juttu, on nyt lelut jätettävä vähäksi aikaa pois. Ne kun nostattavat kierroksia melkoisesti. Freya ei ole parhaiten namilla palkattavissa, mutta nyt on opeteltava uusi asia ja löydettävä se huippunami. Sen lisäksi aina kun Freya ottaa kontaktia hallilla, klikkaan ja palkkaan. Ja aina kun koira osoittaa pientäkin luopumista kierroksista niin palkkaan aina.

Kotona Freya osaa rauhoittua, joten treenit pitää siirtää oikeisiin häiriötilanteisiin. Seuraavan kuukauden tai ainakin muutaman viikon ajan me treenataan pelkästään häiriötä. Kotona lenkeillä jatketaan taitojen kartuttamista. Sen lisäksi nenätyö on saanut ison osan treeniajasta nykyään. En juurikaan tiedä nenätyöstä mitään, mutta kun olen piilottanut leluja metsään niin erittäin nohevasti Freya lelut löytää. Lisäksi tämä on hyvää keskittymistä lisäävää toimintaa, joka ei nostata kierroksia niin paljoa. Tähän haluankin nyt perehtyä paremmin ja katsoa mihin me päästään nenätyön merkeissä 👃

Kun silmä tulee, niin käsky: "Freya tässä" ja palkka.

Flokin kanssa olen panostanut ihan pikkupennusta asti paljon rauhoittumisen opettamiseen. Oikeastaan Flokin tapauksessa rauhoittuminen on pitänyt rakentaa aivan perusteista lähtien, sillä meille saapuessaan se oli hirveästi minun perääni. Lisäksi kaikki toisten koirien treenaaminen oli hirmuisen kiinnostavaa, eikä kentän laidalla minun läsnäoloni riittänyt sille rauhoittavaksi elementiksi. Floki ei vinkunut vaan suorastaan huusi. Kiljui, kun se jätettiin kotona portin taakse. Rääkyi häkissä agikentän laidalla. Lauloi ja louskutti hihnan päässä, kun toinen koira treenasi tottista. Äänteleminen johtaa noutajien metsästyskokeissa suorituksen hylkäämiseen, enkä missään nimessä kestänyt ajatusta agikentän laidalla meuhkaavasta treenikaverista. Onneksi olin kotiäitinä, kun Floki tuli meille, ja pystyin välittömästi pureutumaan ääntelyn häivyttämiseen ja rauhoittumisen vahvistamiseen.

Treenasimme rauhoittumisen malttimaton avulla. Olin itsekseni lukenut asiasta, ja aloittanut jo matolla makaamisen sheippaamista. Koirakoulu Kompassin noutajille tarkoitetulla pentukurssilla saimme lisäohjeistusta ja -treeniä matolle rauhoittumiseen. Ajatuksena rauhoittumisessa matolle on, että koira vähitellen oppii yhdistämään maton odotteluun ja rauhalliseen mielentilaan. Kyse ei ole siis pelkästään käskyn alla skarppina makaamisesta, vaan tavoitteena on rentoutuneena makoileva koira (jolloin ääntely jää luonnostaan pois). Kun koira osaa rauhoittua malttimaton päälle, voi maton vähitellen häivyttää pois.

Ensimmäinen tavoite oli saada koira kiinnostumaan matosta ja yhdistämään se namipalkkaan. Käytännössä treenituokiot alkoivat sillä, että laitoin pienenmaton lattialle ja aloin klikkailla + palkkailla heti, kun Floki katsoi / haistoi / koski mattoa. Yksi treenihetki oli n. kymmenen namia, joista viimeisen heitin poispäin matosta, jotta sain huomaamatta napattua maton pois. Hyvin nopeasti Floki alkoi tarjota matolla seisomista, istumista ja lopulta myös makaamista. Heti, kun se tarjosi makaamista, nostin kriteerin niin, ettei namia saanut enää kuin makuuasennosta. Heitin namit sen etutassujen väliin, jotta ne pysähtyisivät syömäetäisyydelle eivätkä houkuttelisi Flokia sinkoamaan herkkujen perään.

Jo muutamien päivien jälkeen (huom. olin päivät kotona eli pystyin ottamaan useita treenituokioita päivässä) pystyin lisäämään ensin käskyn ja sitten häiriötä. Lapsiperheen ruokailut olivat erinomainen tilaisuus häiriötreenille. Samalla kun taaperomme söi, Floki harjoitteli rauhoittumista, ja palkkailin sitä viskomalla nameja nokan eteen (alkuun hyvin tiheään). Tämän jälkeen siirsimme malttimaton pentukurssilla niihin taukohetkiin, jolloin muutkin pennut odottelivat eli treenavat kaverit eivät aiheuttaneet häiriötä. Kotona harvensin palkkausvälejä ja nostin kriteeriksi, että Flokin pitäisi laskea pää alas (eikä kytätä minua ja nameja).

Seuraavaksi veimme malttimaton agilityhallille, jossa muut koirat treenasivat samalla, kun palkkailin Flokia matolla makaamisesta. Vähitellen aloin ottamaan itse etäisyyttä Flokiin, koska tavoitteena olis, että Floki malttaa hiljaa odottaa esim. radanrakennuksen / rataantutustumisen ajan. Kun malttimattokäytös alkoi kotona olla Flokille hyvin vahvaa, pyysinkin sitä taukopaikalleen ruokapöydän viereen ilman mattoa. Tämän jälkeen emme kotioloissa tai arjessa ole mattoa enää käyttäneetkään. Hallilla ja uusissa treenitilanteissa matto kulkee vielä mukana, mutta tutuissa treeniolosuhteissa rauhoittuminen ja hiljaisuus onnistuu myös ilman mattoa 😊