Koiran luonteen ja käytöksen testaaminen vol. 1 - kasvattajan teettämä pentutesti

Ennen mielsin pentutestauksen liittyvän vain työkoirien ja pk-rotujen kasvattamiseen. Aiemmat koirani ovat valikoituneet pentueistaan joko sattuman tai vatsanpohjatuntuman perusteella. Kun reilu vuosi sitten aloin tutustua tarkemmin tavoitteelliseen agilityharrastamiseen sopiviin rotuihin ja ylipäätään harrastuskoiran valintaan, yllätyin, kuinka yleistä pentutestaaminen on esimerkiksi tollereilla. Tämä blogiteksti on kirjoitettu omien pohdintojeni, kasvattajien kanssa käymieni keskustelujen sekä pentutestaajien nettisivujen pohjalta.

Palvelus- ja työkoirapentueiden kohdalla on helppo ymmärtää, miksi pentutestejä tehdään. Pennussa täytyy yhdistyä tietyt ominaisuudet ja tapa reagoida, jotta koulutus vaativaan harrastukseen tai työtehtävään on mahdollista. Kaikkien pentutestin teettävien kasvattajien motivaatio testaamiselle ei kuitenkaan ole potentiaalisimpien yksilöiden seulominen pentueesta, kuten itse aiemmin luulin. Mitä hyötyä tavanomaisemman harrastus- tai kotikoirapentueen testaamisesta on kasvattajalle tai pennunostajalle? Testituloksia voidaan hyödyntää etenkin tukena kullekin pennulle parhaiten sopivan kodin valinnassa. Pentutestissä kasvattaja näkee, miten pentuesisarukset reagoivat uudessa tilanteessa. Kun tämän tiedon yhdistää kasvattajan omiin havaintoihinsa pentulaatikon laidalta, pennut pääsevät muuttamaan mahdollisimman sopivien perheiden jäseniksi. Toki tämä tarkoittaa, että pennunostajien täytyy malttaa odottaa lähes luovutusikään saakka tietoa kotivalinnoista.

Flokin kasvattaja punnitsi kolmen veljeksen ominaisuuksia pitkään, ja vasta kun pennut oli testattu seitsemänviikkoisina, saimme tietää, kuka pojista on meidän Floki. Turha valehdella - lopullisen kodinvalintapäätöksen odottaminen oli raastavaa. Pentuihin oli vaikea luoda ensimmäisen seitsemän viikon aikana tunnesidettä, kun ei tiennyt, mistä pennusta tulee ikioma. Kasvattajan lähettämiä videoita katsoin moneen otteeseen, joka kerralla eri poikaa seuraillen. Valokuvista tein pojille erilliset kansiot, jotta näin kunkin pennun kehitystä. Odotin pentutestin tuloksia kuumeisesti jo ihan siitä syystä, että voisin keskittyä yhteen kuvakansioon ja tietäisin, mitä tollopalloa videoissa kannattaa erityisesti ihastella. Toisaalta odotin innoissani myös konkaritestaajan näkemyksiä ja kommentteja pentumme käytöksestä.

Flokin ja sisarukset testasi Kaisa Hilska (koirankoulutuspalvelu Koirataito), jolla on pitkä kokemus niin pentueiden testaamisesta kuin työ- ja harrastuskoirien kouluttamisesta. Hänen tekemänsä testi mukaili Volhardin pentutestikaaviota, joka on pitkään käytössä ollut pentutestimenetelmä. Olin etukäteen lukenut, ettei alle luovutusikäisten pentujen testaamisella välttämättä pystytä mittaamaan koiran aikuiseksi asti säilyviä piirteitä ja ominaisuuksia. Uskoin kuitenkin, että veljesten käytös testitilanteessa (uusi ympäristö ja vieras ihminen) antaisi kasvattajalle lisätietoa, jonka perusteella hän pystyy kotivalinnat tekemään.

Olin kasvattajalle kertonut, että etsimme ensisijaisesti lapsiperhearkeen sopetutuvaa pentua. Koska kasvattajan täytyi tietysti ottaa huomioon myös muiden kotien toiveet ja harrastussuunnitelmat, halusin nostaa esiin arkielämämme kannalta tärkeimmät pennunvalintakriteerit harrastusominaisuuksien painottamisen sijaan. Toivoimme pentua, joka sietäisi hyvin käsittelyä, palautuisi yllättävistä tilanteista, suhtautuisi ystävällisesti ihmisiin eikä olisi häiritsevän vilkas. Nämä asiat mielessä olimme toki tehneet jo rotu- ja kasvattajavalinnan sekä tutustuneet yhdistelmän taustoihin. Kasvattajalla oli yhtenä kriteerinä pentujen kotivalintaan lisäksi riistaviettisyys, jota hän testasi näyttämällä pennuille useampaan otteeseen siipiä ja variksia.

Pentutestissä Floki tutustui uteliaasti uuteen tilaan ja halusi toimia yhteistyössä testaajan kanssa. Floki suhtautui käsittelyyn luottavaisesti ja sieti sekä kainaloista nostamisen, voimakkaan silittämisen että tassun nipistystestin. Floki leikki innokkaasti ja kehujen innostamana teki paperipallolla noudonkin testaajalle. Testaaja kommentoi, että leikki tuntui vapauttavan tunnelman ja toimi palkintona. Floki ei reagoinut pelästymällä mörköön (lattialle heitetty vaate), vaan meni tutkimaan sitä ja nappasi vaatteen mukaansa. Kolisteluäänetkään eivät hetkauttaneet Flokia. Ainoastaan pressualusta ja pahvilaatikkoeste saivat Flokin hieman varautuneeksi. Yleisvaikutelmana Flokista todettiin, että se on reipas, perusavoin ja hyvin käsiteltävä pentu, joka on hyvä leikkijä.

Floki valikoitui meidän pennuksemme etenkin käsiteltävyytensä ja veljiään hieman rauhallisemman luonteen vuoksi. Flokista huomasi sekä pentutestissä että kasvattajan luona arjessa, että se hakeutuu kontaktiin ihmisen kanssa ja haluaa tehdä yhteistyötä. Harrastuksia silmällä pitäen olin iloinen, että pentutestissä Floki vastasi kehuihin hyvin ja palkkautui leikistä. Koska Floki on ensimmäinen noutajani, oli helpotus, että pentutestin perusteella Flokilla oli luontaista noutotaipumusta ja kasvattajan havaintojen mukaan hyvä työskentelytaito riistalla . Kun itse lähtee aivan nollapisteestä kouluttamaan noutajaa taipumuskokeet ja mahdollisesti myös rodunomaiset lajit tähtäimessä, on hyvä, että edes koiralla on lähtökohdat kunnossa!

Pentutesti antoi meille tulevina omistajina vinkkejä siihen, mihin asioihin juuri tämän pennun kanssa kannattaa kiinnittää huomiota sosialistamisessa ja peruskoulutuksessa. Testaaja kehotti panostamaan Flokin kanssa alustoihin totuttamiseen, ja samaan yhtyi myös kasvattaja omien kokemustensa perusteella. Toki pentutestin tulokset antavat palautetta myös kasvattajalle hänen työstään. Kasvattajan on tulevissa jalostusvalinnoissa tärkeää huomioida pentujen mahdollinen arka tai aggressiivinen käytös testitilanteessa (tässä pentueessa ei onneksi mitään tällaisia ääripäitä tullut esiin). Toisaalta kasvattaja voi onnitella itseään, kun pennut suhtautuvat luottavaisesti testaajaan ja ovat uteliaita uudessa ympäristössä. Vaikka koiran luonne on periytyvää, on kasvattajan tarjoamalla alkuelämän elinympäristöllä iso vaikutus pentujen käytökseen testitilanteessa.

Nyt, kun Floki on asunut kanssamme neljä kuukautta, on käytöksessä osittain säilynyt pentutestissä näkyneitä reagointitapoja. Floki esimerkiksi suhtautuu kaikenlaiseen käsittelyyn rauhallisesti eikä paineistu lasten ajoittain vaikeasti ennakoitavistakaan otteista. Se myös tutustuu ihmisiin avoimesti ja on uusissa ympäristöissä reipas ja utelias. Hätkähtäessään jotain yllättävää Floki ei jää pelästyksen valtaan vaan haluaa palata tutkimaan tilannetta. Toisaalta on ilmennyt myös uusia käytösmalleja ja osittain käytös arjessa on ollut aivan erilaista kuin pentutestissä (en tosin ajatellutkaan, että testissä esiin tulleet reagointitavat ovat pysyviä ja sellaisenaan arkielämään siirtyviä). Äänien suhteen Floki on esimerkiksi osoittautunut varautuneemmaksi, mitä itse oletin testin ja kasvattajan kertoman perusteella. Mielenkiintoista on nähdä, säilyykö pieni varautuneisuus aikuisuuteen asti vai hälvenevätkö epäluulot itseluottamuksen karttuessa. Erilaisiin alustoihin totutimme Flokia pikkupentuna asiasta tehden, kuten testaaja oli ohjeistanut. Floki ei kuitenkaan ole missään vaiheessa arastellut tassujensa laittamista eri pinnoille, eikä jännitystä ole ilmennyt agilityn perustaitojen harjoittelunkaan yhteydessä.

Ehdimme mieheni kanssa käydä katsomassa Flokia ja pentuesisaruksia vain kerran ennen luovutusta. Silloin emme vielä tienneet, mikä pennuista meille muuttaa, joten yritimme tarkkailla kaikkia kolme poikaa tasapuolisesti. Eihän se onnistunut edes kahden ihmisen voimin, eivätkä kaikki pennut olleet tietenkään samassa vireystilassa vierailun aikana. Koska oma kokemus pennuista oli niin vähäinen, koin pentutestin entistä tärkeämpänä tiedonlähteenä. Etenkin, kun kasvattajan kertoma ja videoilta näkemäni oli samassa linjassa testaajan havaintojen kanssa, tuntui lopullinen pentuvalinta melkein siltä, kuin olisin itse saanut tehdä päätöksen! Pentutestihavainnot eivät tietenkään ennusta pennun tulevaa persoonallisuutta tai anna takuita pennun aikuisiän käytöksestä. Ainakin itse koen, että se auttoi kuitenkin valmistautumaan alkutaipaleeseen pennun kanssa ja ymmärtämään paremmin pennun käytöstä ensimmäisillä viikoilla, kun oma käsitys pennusta oli vasta kehittymässä.