Koiran luonteen ja käytöksen testaaminen vol. 1 - kasvattajan teettämä pentutesti

Ennen mielsin pentutestauksen liittyvän vain työkoirien ja pk-rotujen kasvattamiseen. Aiemmat koirani ovat valikoituneet pentueistaan joko sattuman tai vatsanpohjatuntuman perusteella. Kun reilu vuosi sitten aloin tutustua tarkemmin tavoitteelliseen agilityharrastamiseen sopiviin rotuihin ja ylipäätään harrastuskoiran valintaan, yllätyin, kuinka yleistä pentutestaaminen on esimerkiksi tollereilla. Tämä blogiteksti on kirjoitettu omien pohdintojeni, kasvattajien kanssa käymieni keskustelujen sekä pentutestaajien nettisivujen pohjalta.

Palvelus- ja työkoirapentueiden kohdalla on helppo ymmärtää, miksi pentutestejä tehdään. Pennussa täytyy yhdistyä tietyt ominaisuudet ja tapa reagoida, jotta koulutus vaativaan harrastukseen tai työtehtävään on mahdollista. Kaikkien pentutestin teettävien kasvattajien motivaatio testaamiselle ei kuitenkaan ole potentiaalisimpien yksilöiden seulominen pentueesta, kuten itse aiemmin luulin. Mitä hyötyä tavanomaisemman harrastus- tai kotikoirapentueen testaamisesta on kasvattajalle tai pennunostajalle? Testituloksia voidaan hyödyntää etenkin tukena kullekin pennulle parhaiten sopivan kodin valinnassa. Pentutestissä kasvattaja näkee, miten pentuesisarukset reagoivat uudessa tilanteessa. Kun tämän tiedon yhdistää kasvattajan omiin havaintoihinsa pentulaatikon laidalta, pennut pääsevät muuttamaan mahdollisimman sopivien perheiden jäseniksi. Toki tämä tarkoittaa, että pennunostajien täytyy malttaa odottaa lähes luovutusikään saakka tietoa kotivalinnoista.

Flokin kasvattaja punnitsi kolmen veljeksen ominaisuuksia pitkään, ja vasta kun pennut oli testattu seitsemänviikkoisina, saimme tietää, kuka pojista on meidän Floki. Turha valehdella - lopullisen kodinvalintapäätöksen odottaminen oli raastavaa. Pentuihin oli vaikea luoda ensimmäisen seitsemän viikon aikana tunnesidettä, kun ei tiennyt, mistä pennusta tulee ikioma. Kasvattajan lähettämiä videoita katsoin moneen otteeseen, joka kerralla eri poikaa seuraillen. Valokuvista tein pojille erilliset kansiot, jotta näin kunkin pennun kehitystä. Odotin pentutestin tuloksia kuumeisesti jo ihan siitä syystä, että voisin keskittyä yhteen kuvakansioon ja tietäisin, mitä tollopalloa videoissa kannattaa erityisesti ihastella. Toisaalta odotin innoissani myös konkaritestaajan näkemyksiä ja kommentteja pentumme käytöksestä.

Flokin ja sisarukset testasi Kaisa Hilska (koirankoulutuspalvelu Koirataito), jolla on pitkä kokemus niin pentueiden testaamisesta kuin työ- ja harrastuskoirien kouluttamisesta. Hänen tekemänsä testi mukaili Volhardin pentutestikaaviota, joka on pitkään käytössä ollut pentutestimenetelmä. Olin etukäteen lukenut, ettei alle luovutusikäisten pentujen testaamisella välttämättä pystytä mittaamaan koiran aikuiseksi asti säilyviä piirteitä ja ominaisuuksia. Uskoin kuitenkin, että veljesten käytös testitilanteessa (uusi ympäristö ja vieras ihminen) antaisi kasvattajalle lisätietoa, jonka perusteella hän pystyy kotivalinnat tekemään.

Olin kasvattajalle kertonut, että etsimme ensisijaisesti lapsiperhearkeen sopetutuvaa pentua. Koska kasvattajan täytyi tietysti ottaa huomioon myös muiden kotien toiveet ja harrastussuunnitelmat, halusin nostaa esiin arkielämämme kannalta tärkeimmät pennunvalintakriteerit harrastusominaisuuksien painottamisen sijaan. Toivoimme pentua, joka sietäisi hyvin käsittelyä, palautuisi yllättävistä tilanteista, suhtautuisi ystävällisesti ihmisiin eikä olisi häiritsevän vilkas. Nämä asiat mielessä olimme toki tehneet jo rotu- ja kasvattajavalinnan sekä tutustuneet yhdistelmän taustoihin. Kasvattajalla oli yhtenä kriteerinä pentujen kotivalintaan lisäksi riistaviettisyys, jota hän testasi näyttämällä pennuille useampaan otteeseen siipiä ja variksia.

Pentutestissä Floki tutustui uteliaasti uuteen tilaan ja halusi toimia yhteistyössä testaajan kanssa. Floki suhtautui käsittelyyn luottavaisesti ja sieti sekä kainaloista nostamisen, voimakkaan silittämisen että tassun nipistystestin. Floki leikki innokkaasti ja kehujen innostamana teki paperipallolla noudonkin testaajalle. Testaaja kommentoi, että leikki tuntui vapauttavan tunnelman ja toimi palkintona. Floki ei reagoinut pelästymällä mörköön (lattialle heitetty vaate), vaan meni tutkimaan sitä ja nappasi vaatteen mukaansa. Kolisteluäänetkään eivät hetkauttaneet Flokia. Ainoastaan pressualusta ja pahvilaatikkoeste saivat Flokin hieman varautuneeksi. Yleisvaikutelmana Flokista todettiin, että se on reipas, perusavoin ja hyvin käsiteltävä pentu, joka on hyvä leikkijä.

Floki valikoitui meidän pennuksemme etenkin käsiteltävyytensä ja veljiään hieman rauhallisemman luonteen vuoksi. Flokista huomasi sekä pentutestissä että kasvattajan luona arjessa, että se hakeutuu kontaktiin ihmisen kanssa ja haluaa tehdä yhteistyötä. Harrastuksia silmällä pitäen olin iloinen, että pentutestissä Floki vastasi kehuihin hyvin ja palkkautui leikistä. Koska Floki on ensimmäinen noutajani, oli helpotus, että pentutestin perusteella Flokilla oli luontaista noutotaipumusta ja kasvattajan havaintojen mukaan hyvä työskentelytaito riistalla . Kun itse lähtee aivan nollapisteestä kouluttamaan noutajaa taipumuskokeet ja mahdollisesti myös rodunomaiset lajit tähtäimessä, on hyvä, että edes koiralla on lähtökohdat kunnossa!

Pentutesti antoi meille tulevina omistajina vinkkejä siihen, mihin asioihin juuri tämän pennun kanssa kannattaa kiinnittää huomiota sosialistamisessa ja peruskoulutuksessa. Testaaja kehotti panostamaan Flokin kanssa alustoihin totuttamiseen, ja samaan yhtyi myös kasvattaja omien kokemustensa perusteella. Toki pentutestin tulokset antavat palautetta myös kasvattajalle hänen työstään. Kasvattajan on tulevissa jalostusvalinnoissa tärkeää huomioida pentujen mahdollinen arka tai aggressiivinen käytös testitilanteessa (tässä pentueessa ei onneksi mitään tällaisia ääripäitä tullut esiin). Toisaalta kasvattaja voi onnitella itseään, kun pennut suhtautuvat luottavaisesti testaajaan ja ovat uteliaita uudessa ympäristössä. Vaikka koiran luonne on periytyvää, on kasvattajan tarjoamalla alkuelämän elinympäristöllä iso vaikutus pentujen käytökseen testitilanteessa.

Nyt, kun Floki on asunut kanssamme neljä kuukautta, on käytöksessä osittain säilynyt pentutestissä näkyneitä reagointitapoja. Floki esimerkiksi suhtautuu kaikenlaiseen käsittelyyn rauhallisesti eikä paineistu lasten ajoittain vaikeasti ennakoitavistakaan otteista. Se myös tutustuu ihmisiin avoimesti ja on uusissa ympäristöissä reipas ja utelias. Hätkähtäessään jotain yllättävää Floki ei jää pelästyksen valtaan vaan haluaa palata tutkimaan tilannetta. Toisaalta on ilmennyt myös uusia käytösmalleja ja osittain käytös arjessa on ollut aivan erilaista kuin pentutestissä (en tosin ajatellutkaan, että testissä esiin tulleet reagointitavat ovat pysyviä ja sellaisenaan arkielämään siirtyviä). Äänien suhteen Floki on esimerkiksi osoittautunut varautuneemmaksi, mitä itse oletin testin ja kasvattajan kertoman perusteella. Mielenkiintoista on nähdä, säilyykö pieni varautuneisuus aikuisuuteen asti vai hälvenevätkö epäluulot itseluottamuksen karttuessa. Erilaisiin alustoihin totutimme Flokia pikkupentuna asiasta tehden, kuten testaaja oli ohjeistanut. Floki ei kuitenkaan ole missään vaiheessa arastellut tassujensa laittamista eri pinnoille, eikä jännitystä ole ilmennyt agilityn perustaitojen harjoittelunkaan yhteydessä.

Ehdimme mieheni kanssa käydä katsomassa Flokia ja pentuesisaruksia vain kerran ennen luovutusta. Silloin emme vielä tienneet, mikä pennuista meille muuttaa, joten yritimme tarkkailla kaikkia kolme poikaa tasapuolisesti. Eihän se onnistunut edes kahden ihmisen voimin, eivätkä kaikki pennut olleet tietenkään samassa vireystilassa vierailun aikana. Koska oma kokemus pennuista oli niin vähäinen, koin pentutestin entistä tärkeämpänä tiedonlähteenä. Etenkin, kun kasvattajan kertoma ja videoilta näkemäni oli samassa linjassa testaajan havaintojen kanssa, tuntui lopullinen pentuvalinta melkein siltä, kuin olisin itse saanut tehdä päätöksen! Pentutestihavainnot eivät tietenkään ennusta pennun tulevaa persoonallisuutta tai anna takuita pennun aikuisiän käytöksestä. Ainakin itse koen, että se auttoi kuitenkin valmistautumaan alkutaipaleeseen pennun kanssa ja ymmärtämään paremmin pennun käytöstä ensimmäisillä viikoilla, kun oma käsitys pennusta oli vasta kehittymässä.

Apua koira vapaana!

Minulla on ollut aina haaveena koira, joka osaa kulkea vapaana. Kummatkin käppänät ovat olleet vapaana pennuista asti ja Etna on harvoin hihnassa. Miten tällaiseen tulokseen päästään? Moni varmasti haaveilee samasta ja katsoo ihaillen vapaana kulkevia koiria jotka ovat täydessä hallinnassa. 

Meillä Suomessa annetaan tähän tavoitteen saavuttamiseen jopa lain puitteissa mahdollisuus. Alle 5kk pentua saa ulkoiluttaa vapaana. Tämä on mielestäni aivan erityisen hienoa. Harmittavan vähän eteenkin kaupungissa tätä hyödynnetään. Taannoin koiramme lehdessäkin oli juttu irtokoirista. Nämä eivät siis ole koiria, jotka ovat tottuneet kulkemaan vapaana, vaan koiria jotka pääsevät vapaaksi ja eivät ole siihen tottuneet. Usein tällaiset aiheuttaa niitä vaara tilanteita. 

Vapaana liikkuminen on myös opeteltava asia. Sitä on helppo vahvistaa juuri tämän ensimmäisen viiden kuukauden aikana. Luokse tuloa on hyvä opettaa kutsumalla pentu aina silloin tällöin luokse, palkata ja antaa taas jatkaa matkaa. Pentu oppii myös seuraamaan laumansa johtajaa. Oma filosofiani on ettei huutele perään vaan liikun eteenpäin. Pennun tehtävä on seurata missä mennään ja mihin mennään. En koskaan ulkoile ilman palkkaa, joten koiran palkkaaminen on kokoaikaista pennun kanssa.

Uskaltakaa opettaa pentunne kulkemaan vapaana. Monesti minulta kysytään miten olen saanut rakennettua Freyaan noin hyvän kontaktin ja itse uskon sen vapaana ulkoilun olevan avainasemassa. Freyan on aktiivisesti haettava kontaktia ja seurattava myös minua. Nyt hän irtoaa pitkällekin ja toki 100% varmuutta ei ole luokse tulosta koskaan, mutta jopa kaurisjahdista se on tullut luokseni suhteellisen nopeasti vaikka onkin hävinnyt näköpiiristä. Lisäksi vapaana pennun kanssa ulkoilu kannustaa leikkiin ja kouluttamiseen. Meillä suurin treeni aika on lenkillä. Pennulle voi tehdä pari toistoa aina silloin tällöin ja välissä antaa leikkiä ja mennä. Hän oppiin kuuntelemaan ja keskeyttämään oman kivan kuullakseen mitä minulla on asiaa. 

Tämä on varmasti asia joka herättää niin myötä kuin vasta argumentteja ja hyvä niin. Jokainen toimii oman koiransa kanssa itse parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta asia mikä usein unohtuu on se, että meillä on lainkin näkökulmasta mahdollisuus opettaa koiramme kulkemaan vapaana. Iloa ulkoiluun ja treenaamiseen .😘

Freya vapaana apua!

Floki vapaana apua!

Pennun sosiaalistaminen: mitä ennen 12 viikkoa?

Kun pentu tulee taloon alkaa sosiaalistamisen kello tikittää vauhdilla. Moni saa oman palleronsa siinä kahdeksan viikon ikäisenä ja siinä onkin noin kuukausi tehokasta peliaikaa totuttaa pentu kaikkeen mahdolliseen. Siihen kun yhdistää vielä sen muun elämän, niin vähemmästäkin voi stressiä pukata.

Meillä tuo aika oli vielä viikon lyhyempi, kun Freya pääsi uuteen kotiin vasta yhdeksän viikkoisena. Tosin olin onnekkaassa asemassa, kun olin juuri jäänyt opintovapaalle ja aikaahan minulla oli. Olin päättänyt jo ennakkoon, että nämä kolme viikkoa käymme kaikki mahdolliset kissanristiäiset, peräkylän kammarit ja urbaanit baanat, eteenkin kun Freya mielestäni osoittautui hivenen araksi, tämä näkyi mm. uusien paikkojen ja muiden koirien kohtaamisessa. Toisaalta kultturishokki maalaaisidyylistä Vantaan lähiöelämään saattoi olla pienelle hännänheiluttajalle turhan rankka kokemus. Ihmisiä kohtaan Freya oli alusta asti avoin, joten se ei tuottanut huolta.

Paikkoja missä kävimme mm. oli Myymannin ostoskesksus, Helsinki-Vantaan lentokenttä, Helsingin keskusta,  lasten päiväkoti, Peten koiratarvikeliike, bussiajelu, ratikkapysäkki, Sörnäisten kurvin Musti ja Mirri, Hurtta Areena,  Racinel Areena,  Kirkkonummen halli ja muutama eteen tullut hissi. Paikat valikoituivat osin mahdollisuuksista ja osin ihan suunnitelmallisesti. Punaisena lankana pidin sitä, että ennakoin, mitä meidän arjessa olisi hyvä kohdata. Sen perusteella priorisoin listaa ja tietysti pyrin myös hahmottamaan, mitkä tilanteet tarvitsivat vahvistusta.

Myös pyöriin ja erilaisiin kulkuvälineisiin tutustuttiin monipuolisesti ja onneksi se oli tällaiselle kesän pennulle mahdollista. Ulkoilimme niin, että lapset pyöräilivät, jotta Freya tottuisi pyöriin. Samaa ssiedätystä teimme autoille ja mopoille.

Kaiken kaikkiaan Freya sopeutui erittäin hyvin uusiin tilanteisiin ja uskon, että osa sen hyvästä toimintakyvystä on nyt palkintoa hyvästä sosiaalistamisesta. Tämä ensimmäinen kuukausi saattaa aiheuttaa osalle stressiä ja harmaita hiuksia. Toiset eivät ehkä ole käsittäneet, miten tärkeä se ensimmäinen kuukausi uuden perheenjäsenen kanssa on, mutta lupaan, että jos tämän tekee huolella, se maksaa vaivan myöhemmin.

Elämää isompaa tämä ei ole ja aina ei ole resursseja panostaa 110%. Jälkeenpäin tehtynä tämä kaikki on vain hivenen työläämpää. Ensimmäisen kuukauden aikana kaikki tapahtuu jotenkin varkain J Nauttikaa pennuistanne. Ensimmäisen kuukauden ykköstavoitteeksi kannattaakin laittaa hyvä sosiaalistaminen eli paljon uusia paikkoja ja positiivisia kokemuksia. Hyvää monipuolista leikkiä, yhdessä oloa ja iloa.         

Tutustumista uuteen kotiseutuun.

Käppänä kaveri Etnaan tutustumista 💕

Paimenen ja metsänkävijän elämää

Tämä blogi on saanut alkunsa siitä, että kaksi intohimoista agilitaajaa päätti ottaa askeleen totisempaan suuntaan ja lähteä tavoittelemaan kohti unelmia koiraurheilukentillä. Minä Netta olen yrittänyt harrastaa tavoitteellisesti agilityä kääpiösnautseri Etnan kanssa ja myös hänen edesmenneen äitinsä Tatran kanssa. Johanna aloitti aikoinaan astetta haastavammin shiba Taikan kanssa ja nyt alla on kääpiöpinseri Tempo. Etna ja Tempo kisaavat kummatkin agilityn mini3-luokassa.

Ajattelimme Johannan kanssa kirjoitella tänne kokemuksiamme ja näkemyksiämme koirien kouluttamisesta ja yhdessä tekemisestä. Olemme kummatkin uudella polulla työ- ja metsästyslinjaisten ipanoidemme kanssa, joten kaikki on uutta ja ihmeellistä. Ehkä tämä on enemmän vertaistukea ja pohdintaa kuin ohjeita ja neuvontaa. Tavoitteena on jakaa kokemuksia niille, jotka ovat pohtineet rodun vaihtoa tai ovat päätyneet vastaavaan ratkaisuun kuin me.