Tieto on kullanarvoista (niin hyvässä kuin pahassa) - luustokuvauksen tulokset tulivat

Omaehtoista tukirangan venyttelyä

Freyan ja Flokin kanssa on aloitettu agilityharrastaminen täysin eri näkökulmasta kuin aiempien snautseri-pinserikoiriemme. Tatran, Etnan ja Tempon kanssa pulmat koiran fysiikkaan liittyen olivat osittain koirien rodunomaisesta  rakenteesta johtuvia, osittain oman tietämättömyyden aiheuttamia ja osittain puhtaasti huonon tuurinkin syytä. Flokin ja Freyan kanssa halusimme ottaa opiksi aiemmasta jo pelkästään siitä syystä, että kummankin koiran oletettiin kasvavan maksikokoiseksi eli agilityn aiheuttama rasitus kropalle on hyppykorkeuksien ja suoritusnopeuden takia kova. Agilityharrastuksen lähtökohtana on meillä ollut koiran kasvun turvaaminen ja kropan kestävä kuormittaminen. Olemme halunneet odottaa luustokuvauksen tuloksia ennen lajiharjoittelun fyysisen vaatimustason nostamista. Tämä on antanut myös aikaa kehittää koiran kanssa leikkimisen taitojamme, koirien oppimaan oppimisen taitoja sekä muita pohjataitoja itsevarmaan ratasuoritukseen.

Luustokuvauksen avulla halusimme tietoa Flokin ja Freyan kyynäristä (agility rasittaa erittäin paljon koiran etuosaa), lonkista (nivelrikon riski on sitä suurempi, mitä enemmän lonkkien rakenteessa on toivomisen varaa) sekä selästä (koiran selkäranka altistuu agilityssa jatkuvalle kuormitukselle). Lisäksi bordercollieilla esiintyvän osteokondroosin (puhekielisesti OCD) vuoksi Freyan olkien kuvaustulos oli ensiarvoisen tärkeä.

Pitkän ajomatkan jälkeen höyryt pihalle ennen päiväkännejä

Etenkin selkä- ja lonkkakuvien luotettavan lausumisen kannalta on tärkeää, että kuvaavalla eläinlääkärillä on taito asetella koira kuvien ottamista varten. Joululomalla oli aikaa lähteä pidemmällekin roadtripille, joten olimme varanneet ajan kokeneelle luustokuvaajalle Kari Ventelälle.  Tiesimme myös, että Ventelältä saa asiantuntevat suulliset kommentit kuvista paikan päällä. Sanallisella palautteella on paljon arvoa, sillä pelkkä jalostustietokantaan ilmestyvä lausuntotuloksen kirjain- / numeroyhdistelmä voi pitää sisällään monenlaista. Esimerkiksi lonkkanivelen lausuntokirjaimeen voi sisältyä joko toivotusta poikkeavaa lonkkamaljan / reisiluun muotoa tai havainto nivelrikosta tai molempia.

Freyan vuoro oli ensin, ja rauhoitteen saatuaan se nukahti nopeasti kuvia varten. Kuvaus asetteluinen kesti jonkun aikaa, mikä antoi mahdollisuuden Netalle vielä viime hetken panikointiin siitä, mitä kaikkia rakennepoikkeamia kuvista voikaan selvitä. Huolet olivat kuitenkin turhia, sillä Freyan luustossa kaikki oli priimaa! Niin olat, lonkat, kyynärät kuin selkäkin kuvattiin terveeksi. Olkakuvauksen tulos jäi epäviralliseksi, koska Kennelliitto ei niitä lausu toistaiseksi, mutta muiden kuvien viralliset lausuntotulokset näkyvät alla. Upea harrastuskaveri niin sisältä kuin ulkoa siis 💜

Mustaa valkoisella - terve tyttö 😊

Flokin tuloksissa ehdoton kohokohta olivat puhtaat kyynärät, niistä myös virallinen lausuntotulos 0/0 eli ei muutoksia kyynärnivelissä. Olisin tietenkin toivonut Flokillekin lonkkien osalta terveen papereita, mutta lonkkakuvauksen tulos oli Flokille C/C. Positiivista on, että lonkkanivelet ovat keskenään symmetriset eikä nivelrikon merkkejä ole kuvissa näkyvissä. Ventelä totesi kuvia katsoessamme, että lonkkamaljat ovat matalat, mutta reisiluiden päät näyttäisivät istuvan maljassa melko tiiviisti.

Flokin kyynärät 0/0

Flokin lonkat C/C

Suurin harmistus luustokuvien osalta oli Flokin lannerangasta löytynyt välimuotoinen nikama. Kennelliitosta lausunto selän osalta VA0 (ei muutoksia nikamissa) ja LTV2 (symmetrinen välimuotoinen lanne-ristinikama). Olin hieman pelännyt, että lanne-ristinikamissa voi olla jotain häikkää, sillä Flokin puoliveli sai vastikään LTV3-diagnoosin. Tästä syystä olin jonkin verran ottanut etukäteen selvää, mitä välimuotoinen lanne-ristinikama -lausunto tarkoittaa. Onneksi olin, sillä nyt pystyin sisäistämään edes osan siitä, mitä Ventelä kertoi selkäkuvia tutkiessaan.

Flokin lannerangan sivukuva (ylh.) sekä ylhäältäpäin otettu lonkkakuva (alh.)

LTV on lyhenne sanoista lumbosacral transitional vertebra eli välimuotoinen lanne-ristinikama (tietoa lanne-ristinikamamuutosten luokittelusta Kennelliiton ohjeisuksessa). Flokin kohdalla välimuotoinen nikama on viimeinen lannenikama L7, joka on muuntunut osittain ristinikaman kaltaiseksi. Lannerangan sivukuvasta näkyy kuusi normaalia lannenikamaa sekä L7, joka on liittynyt ristinikamien porukkaan. Lääketieteellinen termi tälle on sakralisaatio ("ristinikamoituminen").

Siinä, missä Freyan lonkkakuvassa lanne-ristinikama-alue näytti siistiltä, huomasin jo ennen Ventelän kommentteja Flokin kuvassa olevan jotain hässäkkää. Flokin lonkkakuvaan on punaisilla nuolilla merkitty LTV2-lausunnon aiheuttavat muutokset. Näiden poikkihaarakkeiden kuuluisi olla samanlaiset kuin ylemmässä lannenikamassa. Ventelä totesi muutosten olevan jonkin verran epäsymmetrisia ja epäili, että toinen puoli voi mahdollisesti olla luutunut kiinni lantion suoliluuhun. Tämän perusteella olin jo varautunut, että Flokille tulee  LTV3-diagnoosi (epäsymmetrinen välimuotoinen lanne-ristinikama) kuten puoliveljelleen.

Selkäkuvat Kennelliitossa lausunut eläinlääketieteen tohtori Anu Lappalainen totesi kuitenkin epäsymmetrian olevan hyvin lievää, joten virallinen lausunto on tuo LTV2. Lappalainen myös arveli, etteivät epämuodostuneet L7-nikaman poikkihaarakkeet ole kiinni suoliluussa, kun tiedustelin häneltä tulkintaa toispuoleisesta kiinniluutumisesta. L7-nikaman perässä sijaitsevat ristinikamat näyttävät olevan symmetrisesti kiinnittyneet suoliluuhun, joten oletettavasti ainoa varsinainen rakennemuutos lannerangan alueella on noiden L7:n  poikkihaarakkeiden poikkeava ulkomuoto. Röntgenkuvasta on kuitenkin mahdotonta nähdä poikkihaarakkeiden todellista ulkonäköä tai niiden luutumista suoliluuhun / irrallaan möllöttämistä. Tätä varten Flokille täytyisi tehdä TT-kuvaus (joka mielestäni tuntuu liioittelulta tässä vaiheessa).

Flokin selkälausuntoon suhtautumista hankaloittaa se, ettei pitkäaikaista kliinistä kokemusta nikamamuutoksista ja niiden aiheuttamista ongelmista vielä ole. Tämän hetkinen Kennelliiton suositus ei sulje LTV-diagnoosin saaneita koiria kokonaan jalostuksestakaan, vaikka yhdistelmän toisen osapuolen ohjeistetaan olevan terveeksi kuvattu. Lanne-ristinikamamuutokset ovat kuitenkin eittämättä terveyden kannalta huomionarvoinen seikka. Lanne-ristinikaman rakennemuutosten on todettu olevan yhteydessä niin spondyloosiin kuin lanne-ristiluuliitoksen alueen rappeutumiseenkin. Lisäksi epäsymmetrinen nikamamuutos / toispuoleinen lannenikaman suoliluuhun kiinni luutuminen voi aiheuttaa nivelrikkoa toiseen lonkkaniveleen, kun lonkat rasittuvat epätasaisesti. Flokin kohdalla ilmaan jäi kysymys, kuinka epäsymmetrinen L7-nikama on, joten minua jäi vaivaamaan, onko lantion vinoutuminen ja toispuoleinen lonkan nivelrikko todennäköistä. Asiaa tiedustellessani Lappalainen kuitenkin painotti luuston muiden rakenteiden symmetriaa sekä ristinikama-suoliluuliitoksessa että vasemman ja oikean lonkan välillä. Jäin itse sille mielelle, ettei nivelrikon syntymiselle L7-nikaman välimuotoisuuden vuoksi ole suurta riskiä (toki C-lonkkien nivelrikon riski on muutoin kohonnut).

Freyan osalta luustokuvaus tiputti taakan Netan olkapäiltä. Agilityharrastusta voi huoletta jatkaa, ja kropan puolesta vaatimustasoa, hyppykorkeuksia ja vähitellen tavoitteitakin voi alkaa hilata ylöspäin. Myös Flokin kanssa on tarkoitus jatkaa agilityn parissa, mutta LTV-diagnoosi yhdistettynä C-lonkkiin aiheuttaa pohdintoja. Mikäli selän lausuntotulos olisi ollut yksiselitteisesti puhdas, eivät C:ksi kuvatut lonkat olisi olleet harrastamisen este. Toisaalta symmetriset muutokset lannenikaman poikkihaarakkeissa eivät yksistään olisi saaneet harkitsemaan lajivalintaa uudelleen. Nyt on kuitenkin edessä tuumailua. Onko agility edelleen ykköslaji vai nouseeko jokin toinen laji ensisijaiseksi? Voiko agilitya treenata säännöllisesti ja tavoitteellisesti, jos kiinnitän erityistä huomiota Flokin lihaskuntoon, -huoltoon sekä kropankäytön seuraamiseen? Kannattaako agilitya jatkaa ollenkaan, jos treenaamiselle on väistämättä asetettava rajoitteita enemmän kuin terveen koiran kanssa? Onneksi meillä on hoitokontakti fyssarille sekä Vapun hyppytekniikkayksäreitä varattu keväälle, joten ammatilaisten näkemystä on tiedossa oman pohdinnan tueksi.