Juoksari urakkaa

Vaikka lupasin juoksareista päiväkirjamaista postausta, valitettavasti näin ei käynytkään. Suurin syy tähän on ollut se, että en osannut/ jaksanut tehdä juoksareita systemaattisesti. En oikein sisäistänyt ja saanut metodia selkärankaan. Ja kun kevät oli muutenkin kiireinen ja uutta täynnä, ei juoksareihin yksinkertaisesti riittänyt energiaa. En myöskään osannut jäsentää prosessia loogiseksi ja arvoa tuottavaksi pohdinnaksi tänne blogiin. Nyt olen kuitenkin saanut ajatuksia kasaan ja tässä on tähänastisesta matkasta ajatuksia.

Aloitin siis maton kanssa namimaatilla juoksaritreenin. Tästä alkutaipaleesta onkin jo postaus. Freya oppi hyvin takajalkakontaktin mattoon ja kävi hakemassa naminsa mallikkaasti. Tätä tehtiin paljon ja extemporee siirsin harjoituksen puomille. Puomilla aluksi kaikki sujui juuri  hyvin, tosin verkkaisesti ja seesteisesti. Ajattelin, että vire nousee, kun Freya oppii. Osumisprosentti mattoon oli kuitenkin hyvä ja ajattelin, että siitä palkkaamalla oppi menee perille. Vaikka jatkoimme puomilla, Into tekemiseen ei ollut kohdillaan. En oikein osannut siinä vaiheessa puuttua asiaan, joten jätin koko homman hautumaan. Toukokuussa loppupuolella päätin, että nyt on laitettava homma uudelleen käyntiin. Muuten kisavalmis koira on ilman kontakteja. Palautin maton ja namimaatin kanssa muistia ja aika nopeasti siirryttiin puomille uudestaan. Aluksi homma lähti käyntiin hyvin, mutta taas Freya menetti kiinnostuksen tekemiseen. Sain treenikaveriltani hyvän neuvon: "Tuo namipalkka ei riitä motivoimaan. Palkkaa lelulla." Freya jolkotteli alastulon kyllä, mutta keskittyminen ja kiinnostus oli muualla. Niinpä vaihdoimme palkan leluun ja hommaan tuli uusi vire. Tosin osumisprosentit romahti totaalisesti. Hetkellisesti ja homma hajosi käytännössä käsiin. Lelu palkkaus kyllä onnistuu hyvin, koska Freya luopuu lelusta hienosti ja pystyin pysäyttämään Freyan väärästä toiminnasta. Tosin se tekee sen, että hän ei aina jaksa ajatella, vaan odottaa minulta päätöstä siihen onko palkka ansaittu vai ei. Lisäksi onnistumisia tuli harhoin, ja en tiennyt miten saisin niitä määrällisesti enemmän. Kesällä harvoin on saanut kaveria palkkaamaan, joten treeneissä on tullut virhepalkkauksia ja sinnepäin palkkauksia. Tämä tekee etenemisen hitaaksi vaikka olemme mielestäni tehneet paljon treeniä. Täytyy myöntää, että epätoivo on ollut läsnä tässä projektissa. Kaiken kaikkiaan olen siis tehnyt nyt kesän aikana 2-3 treeniä viikossa toukokuun lopusta heinäkuun puoleenväliin. Se tekee 14-20 kertaa kaiken kaikkiaan. Lisäksi olen tehnyt paljon ilman puomia maton läpijuoksuharjoituksia, jotta vahvistaisin Freyalle takajalkakontaktia. Vaikka Freya on juossut nyt maalla maton hyvin, sen yhdistäminen puomiin on ollut haaste. Viime treeneissä minusta tuntui, että Freya todella tajusi mitä pitää tehdä puomilla ja osumisprosentti oli n. 90%. Tosin emme tee vielä koko puomia, vaan alastuloa.

Miten tähän ollaan päästy ja mitä olen oppinut matkanvarrella? Jo lähtökohtana pyörähtäminen matolla ja siitä läpi juoksemiseen on ollut minusta epälooginen siirtymä. Mielestäni Freyalla meni pitkään ymmärtää läpijuokseminen. Hän oli kyllä hyvin sisäistänyt pyörähtämisen.

Vinkki 1

Miten opettaa siirtymä kivasti:

Eli tätä harjoitusta voi tehdä missä vain ja kuinka paljon vain. Tällä itse opetin Freyan juoksemaan maton läpi. Koska namimaatin jälkeen lelupalkkaukseen siirryttäessä jouduin käytänössä aloittamaan koko homman alusta, niin tämä oli hyvin matalan kynnyksen treeniä. Matto ja pallo mukaan lenkille.

Vinkki 2.

Puomille siirtyessä malta odottaa, ennen kuin nostat aloituspaikkaa koiralla.

Eli puomi tehdään "backcast" menetelmällä. Lopusta alkuun.

Nämä ovat siis oppeja mitä olen matkanvarrelta oppinut, mutta mitä tästä eteenpäin. Rehellisesti sanottuna en tiedä yhtään missä vaiheessa olen koko prosessissa. Matkaa voi olla jäljellä vielä enemmän kuin olemme tehneet, mutta olkoon niin. Ensiksi yritän saada osumisprosentin pysyvästi kohilleen sinne 90% ja etenen koko puomiin. Kun meillä on suora eteneminen puomilla kunnossa, on suuntien vuoro. Mitään järkeähän ei ole opettaa juoksareita, jos ei opeta kontaktiesteeltä poistumisen suuntia. Mitä sillä voittaa, ettei tule kontaktivirhettä, mutta seuraavan esteen suoritus on väärä? Ajatuksia suuntien opettamiselle on seuraavassa kuvassa.

Jos tämä juoksariprojekti kosahtaa, olen myös henkisesti valmistautunut olettamaan pysärit eli 2on2off -kontaktit. Mutta aika näyttää, ja hauskaahan Freyan kanssa tekeminen on! Itseni kanssa olen vähän jo kyllästynyt epävarmuuteen.

Tässä on muutama kesän harjoitus, johon olen onneksi saanut kuvaajan paikalle. Tässä näkyy myös niitä huonoja palkkauksia. Se miksi välillä en palkkaa etupalkalla vaan heitän palkan (tosin usein myöhässä) on, että yritän katkaista tekemistä, jos Freya jää huonoon loopiin

Flokin hyppytreenejä ja kehonhuoltoa

Alkuvuosi on ollut treenien osalta kotona jumppailua useastakin syystä. Flokilta poistettiin luustokuvauksen yhteydessä toinen kives, joka ei ollut kunnolla laskeutunut kivespussiin. Vaikka kiveksen poisto oli operaationa pieni (vain muutama tikki reiden sisäpuolella), täytyi palautumiselle antaa aikaa. Myös alkuvuoden pakkaset sekä arkeen kasaantuneet kiireet nipistivät treeniajan minimiin. Onneksi loppuvuoden fyssarikäynniltä oli hyvä jumppaohjelma Flokin takapään lihaksistolle, joten lenkkeilyn lisäksi Floki on saanut aktivointia iltaisin olohuoneessa kuntoilusta. Lisäksi tammikuun lopulla oli Vapun hyppytekniikkatunti, miltä odotin sekä kommentteja Flokin kropan käytön kehittymisestä että mielipiteitä luustolausunnosta.

Hyppytekniikkatreeneissä keskeiseksi pulmaksi nousi, ettei Floki tuota voimaa hyppyynsä takapäästä. Alla olevalla videollakin näkyy, kuinka suurimmassa osassa toistoista Floki rämpii rimojen yli joko etuvetoisesti tai jopa kävellen. Tämä tuntui oudolta etenkin, kun takapään jumppaamisen johdosta Flokin lihaskunto sekä takaosassa että selässä on varsin hyvällä mallilla. Lopulta saimme Flokin aktivoimaan takapäätään hyppyyn ponnistuksessa korjaamalla lähtöasentoa: Floki täytyy ottaa hyvin tiukkaan pakettiin jalkojen väliin, jotta ohjaajan jalat muistuttavat sitä käyttämään nimenomaan takajalkoja voiman tuottamiseen. Ilman ohjaajan antamaa ulkoista tukea / muistutusta Flokin takajalat levähtivät auki, eikä istuma-asento ollut oikeanlainen hyppyyn lähtemisen kannalta. Viimeinen toisto videolla oli jo melko onnistunut, ja saimmekin kotiläksyksi jatkaa okserihyppyjä (hyvin matalilla rimoilla tosin). Jee, viimein ensimmäinen hyppytreeni!!! 

Seuraava hyppytekniikkayksäri on loppukeväästä, ja tuolla kerralla on iso painoarvo tulevan agilityharrastamisen suunnittelussa. Edelleen on pohdinnassa, minkälainen harrastaminen varsinaisen agilityn lajitreenin suhteen on Flokin kanssa järkevää, kun tiedossa on selän LTV2- ja lonkkien C-lausunto. Onko Flokilla edes edellytyksiä agilitykoiraksi kropan puolesta? Miten oikean rasituksen voisi määritellä ja kulumat ennaltaehkäistä mahdollisimman hyvin? Pitääkö Flokilta rajata esimerkiksi kepit kokonaan pois treenilistalta, mikä tietenkin sulkee kisaamisen pois suunnitelmista? Voiko agilitya harrastaa ns. puolivaloilla, jos koiran fysiikka sanelee vahvasti tiettyjä reunaehtoja? Toistaiseksi ei kuitenkaan ole tarvetta alkaa treenejä rajoittamaan luustokuvauksen tulosten vuoksi.  Kaikenlainen jumppa (niin kotona kuin hyppytekniikan parissa hallilla) on Flokille hyödyksi, kun luustossa on valuvikoja. Hyvä lihaskunto tukee etenkin lonkkia - kun napakkuutta ei ole nivelissä ihan toivotulla tavalla, täytyy ulkoisten pehmytkudosten antaa tukea. Hyppytekniikan lisäksi työn alla on (edelleen) häiriöön siedättäminen agilityhallilla, henkisen kestävyyden kasvattaminen treenitilanteessa, itsenäisen suorittamisen vahvistaminen putkirallien avulla, kropankäytön harjoittelu siivekkeiden kiertotreeneillä sekä hyppyestefokuksen parantaminen (hypyissä xs-korkuiset rimat). Ratatreenit ja toistavat drillaustreenit ovat vasta kaukana edessä, joten kropan kannalta ei vielä tarvitse huonoa omatuntoa potea.

Hiihtoloman kunniaksi Floki pääsi kehonhuoltoon fyssarille. Luustokuvauksen jälkeen Floki ei ole ollut fyssarilla, joten mielenkiinnolla odotin luottofyssarin kommentteja lannerangan alueesta, joka on aiemminkin ollut jumissa. Floki on käynyt kohta vuoden ajan Ulla Tuomen taitavien käsien hoidettavana Espoon eläinfysiolla. Nyt pääsimme ensimmäistä kertaa uusiin toimitiloihin Juvanmalmilla, jonne on muodostunut jonkinlainen koiraurheilun keskittymä, kun pelkästään agilityhalleja on muutaman kilometrin säteellä kolme! Heti käsittelyn aluksi kävi ilmi, että Floki on aiempaa enemmän jumissa lannerangan alueelta. Lisäksi etenkin oikeassa takajalassa oli lihaskireyttä. Aiemmista käsittelykerroista poiketen myös vatsalihakset ja vasen etujalka olivat hieman jumissa. Vatsalihasten jumit voivat olla paitsi kiveksen poistoleikkauksen myös liukkaiden kelien seurausta. Vasemman etujalan jumit puolestaan liittynevät ristikkäisen takajalan keventämiseen.

Floki hyväksyy hyvin kaikenlaisen käsittelyn, vaikka joka käynnin aluksi paikoilleen asettuminen on hieman haasteellista. Floki ilmaisee sekä kiemurtelulla että läähättämällä selvästi, jos jokin paikka on arka tai käsittely tuntuu epämiellyttävältä. Läähättäminen on hyvin täsmällinen palaute jumeista, sillä Floki saattaa läähättää vain muutamia sekunteja ja lopettaa saman tien, kun kiristävä kohta on saatu käsiteltyä auki. Varsinaisen kropan auki käsittelemisen lisäksi kävimme läpi edellisen jumppaohjelman liikkeitä ja Ulla suunnitteli seuraavat jumppaläksyt, jotka tulevat myöhemmin vielä kirjallisina sähköpostilla. Jumppaliikkeet paljastivat, että Floki keventää oikean takajalan kuormaa systemaattisesti. Esimerkiksi takapää jumppatyynyllä tehtävissä liikkeissä Floki sekä kääntää jalkoja auki ja seisoo jalat levällään (ei hallitusti tassut vierekkäin) että tiputtaa herkästi oikean takajalan kokonaan tyynyltä. Kun Ulla pyrki estämään näiden kompensaatiomallien käyttämisen, Floki keksi myös uusia. Fiksu koira siis! Uudessa jumppaohjelmassa tavoitteena on järjestelmällisesti vaatia molempien takajalkojen symmetristä käyttöä ja parantaa lannerangan liikkuvuutta. Seuraava hoitoväli on hieman lyhyempi, jotta saadaan kontrolloitua, ettei puoliero pääse vahvistumaan enää enempää. Lisäksi käynti on tarkoitus ajoittaa niin, että Flokilla ei seuraavalla hyppytekniikkatunnilla ole mitään jumeja haittaamassa hyppäämistä. 

Hoitokäynnin jälkeen maittaa uni 😴

Tällä hetkellä jumiutumisen syyt vaikuttaisivat olevan pehmytkudoksessa, eivät siis luustossa. Periaatteessa kiveksen poisto voisi selittää jumit, mutta Flokin tapauksessa kives on poistettu vasemmalta puolelta, mikä ei täsmää oikean takajalan keventämiseen. Toisaalta pelkkä liukastuminen voi aiheuttaa tilapäisen epätasapainon kropan käyttöön. Mikäli sama puoliero on ensi käynnillä edelleen selvästi havaittavissa huolimatta jumppaohjelman toteuttamisesta, täytyy syitä kropan epätasaiselle käytölle alkaa etsiä esim. lannerangan rakenteesta.

Tieto on kullanarvoista (niin hyvässä kuin pahassa) - luustokuvauksen tulokset tulivat

Omaehtoista tukirangan venyttelyä

Freyan ja Flokin kanssa on aloitettu agilityharrastaminen täysin eri näkökulmasta kuin aiempien snautseri-pinserikoiriemme. Tatran, Etnan ja Tempon kanssa pulmat koiran fysiikkaan liittyen olivat osittain koirien rodunomaisesta  rakenteesta johtuvia, osittain oman tietämättömyyden aiheuttamia ja osittain puhtaasti huonon tuurinkin syytä. Flokin ja Freyan kanssa halusimme ottaa opiksi aiemmasta jo pelkästään siitä syystä, että kummankin koiran oletettiin kasvavan maksikokoiseksi eli agilityn aiheuttama rasitus kropalle on hyppykorkeuksien ja suoritusnopeuden takia kova. Agilityharrastuksen lähtökohtana on meillä ollut koiran kasvun turvaaminen ja kropan kestävä kuormittaminen. Olemme halunneet odottaa luustokuvauksen tuloksia ennen lajiharjoittelun fyysisen vaatimustason nostamista. Tämä on antanut myös aikaa kehittää koiran kanssa leikkimisen taitojamme, koirien oppimaan oppimisen taitoja sekä muita pohjataitoja itsevarmaan ratasuoritukseen.

Luustokuvauksen avulla halusimme tietoa Flokin ja Freyan kyynäristä (agility rasittaa erittäin paljon koiran etuosaa), lonkista (nivelrikon riski on sitä suurempi, mitä enemmän lonkkien rakenteessa on toivomisen varaa) sekä selästä (koiran selkäranka altistuu agilityssa jatkuvalle kuormitukselle). Lisäksi bordercollieilla esiintyvän osteokondroosin (puhekielisesti OCD) vuoksi Freyan olkien kuvaustulos oli ensiarvoisen tärkeä.

Pitkän ajomatkan jälkeen höyryt pihalle ennen päiväkännejä

Etenkin selkä- ja lonkkakuvien luotettavan lausumisen kannalta on tärkeää, että kuvaavalla eläinlääkärillä on taito asetella koira kuvien ottamista varten. Joululomalla oli aikaa lähteä pidemmällekin roadtripille, joten olimme varanneet ajan kokeneelle luustokuvaajalle Kari Ventelälle.  Tiesimme myös, että Ventelältä saa asiantuntevat suulliset kommentit kuvista paikan päällä. Sanallisella palautteella on paljon arvoa, sillä pelkkä jalostustietokantaan ilmestyvä lausuntotuloksen kirjain- / numeroyhdistelmä voi pitää sisällään monenlaista. Esimerkiksi lonkkanivelen lausuntokirjaimeen voi sisältyä joko toivotusta poikkeavaa lonkkamaljan / reisiluun muotoa tai havainto nivelrikosta tai molempia.

Freyan vuoro oli ensin, ja rauhoitteen saatuaan se nukahti nopeasti kuvia varten. Kuvaus asetteluinen kesti jonkun aikaa, mikä antoi mahdollisuuden Netalle vielä viime hetken panikointiin siitä, mitä kaikkia rakennepoikkeamia kuvista voikaan selvitä. Huolet olivat kuitenkin turhia, sillä Freyan luustossa kaikki oli priimaa! Niin olat, lonkat, kyynärät kuin selkäkin kuvattiin terveeksi. Olkakuvauksen tulos jäi epäviralliseksi, koska Kennelliitto ei niitä lausu toistaiseksi, mutta muiden kuvien viralliset lausuntotulokset näkyvät alla. Upea harrastuskaveri niin sisältä kuin ulkoa siis 💜

Mustaa valkoisella - terve tyttö 😊

Flokin tuloksissa ehdoton kohokohta olivat puhtaat kyynärät, niistä myös virallinen lausuntotulos 0/0 eli ei muutoksia kyynärnivelissä. Olisin tietenkin toivonut Flokillekin lonkkien osalta terveen papereita, mutta lonkkakuvauksen tulos oli Flokille C/C. Positiivista on, että lonkkanivelet ovat keskenään symmetriset eikä nivelrikon merkkejä ole kuvissa näkyvissä. Ventelä totesi kuvia katsoessamme, että lonkkamaljat ovat matalat, mutta reisiluiden päät näyttäisivät istuvan maljassa melko tiiviisti.

Flokin kyynärät 0/0

Flokin lonkat C/C

Suurin harmistus luustokuvien osalta oli Flokin lannerangasta löytynyt välimuotoinen nikama. Kennelliitosta lausunto selän osalta VA0 (ei muutoksia nikamissa) ja LTV2 (symmetrinen välimuotoinen lanne-ristinikama). Olin hieman pelännyt, että lanne-ristinikamissa voi olla jotain häikkää, sillä Flokin puoliveli sai vastikään LTV3-diagnoosin. Tästä syystä olin jonkin verran ottanut etukäteen selvää, mitä välimuotoinen lanne-ristinikama -lausunto tarkoittaa. Onneksi olin, sillä nyt pystyin sisäistämään edes osan siitä, mitä Ventelä kertoi selkäkuvia tutkiessaan.

Flokin lannerangan sivukuva (ylh.) sekä ylhäältäpäin otettu lonkkakuva (alh.)

LTV on lyhenne sanoista lumbosacral transitional vertebra eli välimuotoinen lanne-ristinikama (tietoa lanne-ristinikamamuutosten luokittelusta Kennelliiton ohjeisuksessa). Flokin kohdalla välimuotoinen nikama on viimeinen lannenikama L7, joka on muuntunut osittain ristinikaman kaltaiseksi. Lannerangan sivukuvasta näkyy kuusi normaalia lannenikamaa sekä L7, joka on liittynyt ristinikamien porukkaan. Lääketieteellinen termi tälle on sakralisaatio ("ristinikamoituminen").

Siinä, missä Freyan lonkkakuvassa lanne-ristinikama-alue näytti siistiltä, huomasin jo ennen Ventelän kommentteja Flokin kuvassa olevan jotain hässäkkää. Flokin lonkkakuvaan on punaisilla nuolilla merkitty LTV2-lausunnon aiheuttavat muutokset. Näiden poikkihaarakkeiden kuuluisi olla samanlaiset kuin ylemmässä lannenikamassa. Ventelä totesi muutosten olevan jonkin verran epäsymmetrisia ja epäili, että toinen puoli voi mahdollisesti olla luutunut kiinni lantion suoliluuhun. Tämän perusteella olin jo varautunut, että Flokille tulee  LTV3-diagnoosi (epäsymmetrinen välimuotoinen lanne-ristinikama) kuten puoliveljelleen.

Selkäkuvat Kennelliitossa lausunut eläinlääketieteen tohtori Anu Lappalainen totesi kuitenkin epäsymmetrian olevan hyvin lievää, joten virallinen lausunto on tuo LTV2. Lappalainen myös arveli, etteivät epämuodostuneet L7-nikaman poikkihaarakkeet ole kiinni suoliluussa, kun tiedustelin häneltä tulkintaa toispuoleisesta kiinniluutumisesta. L7-nikaman perässä sijaitsevat ristinikamat näyttävät olevan symmetrisesti kiinnittyneet suoliluuhun, joten oletettavasti ainoa varsinainen rakennemuutos lannerangan alueella on noiden L7:n  poikkihaarakkeiden poikkeava ulkomuoto. Röntgenkuvasta on kuitenkin mahdotonta nähdä poikkihaarakkeiden todellista ulkonäköä tai niiden luutumista suoliluuhun / irrallaan möllöttämistä. Tätä varten Flokille täytyisi tehdä TT-kuvaus (joka mielestäni tuntuu liioittelulta tässä vaiheessa).

Flokin selkälausuntoon suhtautumista hankaloittaa se, ettei pitkäaikaista kliinistä kokemusta nikamamuutoksista ja niiden aiheuttamista ongelmista vielä ole. Tämän hetkinen Kennelliiton suositus ei sulje LTV-diagnoosin saaneita koiria kokonaan jalostuksestakaan, vaikka yhdistelmän toisen osapuolen ohjeistetaan olevan terveeksi kuvattu. Lanne-ristinikamamuutokset ovat kuitenkin eittämättä terveyden kannalta huomionarvoinen seikka. Lanne-ristinikaman rakennemuutosten on todettu olevan yhteydessä niin spondyloosiin kuin lanne-ristiluuliitoksen alueen rappeutumiseenkin. Lisäksi epäsymmetrinen nikamamuutos / toispuoleinen lannenikaman suoliluuhun kiinni luutuminen voi aiheuttaa nivelrikkoa toiseen lonkkaniveleen, kun lonkat rasittuvat epätasaisesti. Flokin kohdalla ilmaan jäi kysymys, kuinka epäsymmetrinen L7-nikama on, joten minua jäi vaivaamaan, onko lantion vinoutuminen ja toispuoleinen lonkan nivelrikko todennäköistä. Asiaa tiedustellessani Lappalainen kuitenkin painotti luuston muiden rakenteiden symmetriaa sekä ristinikama-suoliluuliitoksessa että vasemman ja oikean lonkan välillä. Jäin itse sille mielelle, ettei nivelrikon syntymiselle L7-nikaman välimuotoisuuden vuoksi ole suurta riskiä (toki C-lonkkien nivelrikon riski on muutoin kohonnut).

Freyan osalta luustokuvaus tiputti taakan Netan olkapäiltä. Agilityharrastusta voi huoletta jatkaa, ja kropan puolesta vaatimustasoa, hyppykorkeuksia ja vähitellen tavoitteitakin voi alkaa hilata ylöspäin. Myös Flokin kanssa on tarkoitus jatkaa agilityn parissa, mutta LTV-diagnoosi yhdistettynä C-lonkkiin aiheuttaa pohdintoja. Mikäli selän lausuntotulos olisi ollut yksiselitteisesti puhdas, eivät C:ksi kuvatut lonkat olisi olleet harrastamisen este. Toisaalta symmetriset muutokset lannenikaman poikkihaarakkeissa eivät yksistään olisi saaneet harkitsemaan lajivalintaa uudelleen. Nyt on kuitenkin edessä tuumailua. Onko agility edelleen ykköslaji vai nouseeko jokin toinen laji ensisijaiseksi? Voiko agilitya treenata säännöllisesti ja tavoitteellisesti, jos kiinnitän erityistä huomiota Flokin lihaskuntoon, -huoltoon sekä kropankäytön seuraamiseen? Kannattaako agilitya jatkaa ollenkaan, jos treenaamiselle on väistämättä asetettava rajoitteita enemmän kuin terveen koiran kanssa? Onneksi meillä on hoitokontakti fyssarille sekä Vapun hyppytekniikkayksäreitä varattu keväälle, joten ammatilaisten näkemystä on tiedossa oman pohdinnan tueksi.