Pentutreffit ja paimennustreenit vol.2

Kylläpäs aika on kulunut. Näin syksyn kynnyksellä on kiva muistella hellepäivien antia lomalta. Olimme tässä kesälomalla Hankasalmella Freyan kotona Rantakorven tilalla. Meillä oli siellä sovittuna pentueen treffit ja paimennustreenit. Ihanaa oli nähdä näistä mukuloista neljä viidestä ja huomata miten ihania, avoimia, ihmisläheisiä ja hyvä hermoisia lapsukaisia niistä oli kasvanut. Toki luonne-erojakin oli havaittavissa ja parhaiten nämä näkyivätkin lampailla työskentelyssä. Toiset olivat kiihkeitä työhön ja toiset taas rauhallisempia ja tasaisempia. Freya kuului näihin kiihkeisiin tapauksiin. Tämä on kyllä yllättänyt minut, kun ajattelin, että Freya on pikkaisen pehmeä ja pidättyväinen jopa joissain tilanteissa arka. Eli sanonta, että opit lukemaan koiraasi paremmin kun näet sen luontaisessa työssään pitää kyllä paikkansa. Nyt agilityssä huomaan tämän saman ominaisuuden Freyassa ja se ohjaakin tämän syksyn harjoitukset myös vireen hallintaan.

Kuva: Johanna Koivuluoma Taika, Sulo, Freya ja Ruska

Mihin jäimmekään lampailla viimeeksi? Ai niin, Freya oli syttynyt lampaille ja harjoitus oli jätetty siihen. Nyt lähdimme lammasaitaukseen katsomaan, miten homma tästä eteenpäin lähtisi sujumaan. Freya reagoi toivotusti lampaisiin heti ja luontainen ajaminen lähti oitis. Minulla oli apunani liina ja kouluttaja vieressä. Liinalla oli tarkoitus hienovaraisesti ohjata Freyan kulkua, kunnes se innostui ajamaan kohti ja minä puristin liinaa niin lujaa kun lähti. Liina juoksi käden välistä niin, että tunsin sormeni palavan. Paras opetus ikinä! Ota ensi kerralla hanskat mukaan. Sain mojovan palovamman sormeeni. Onneksi sain lopputreenin ajaksi hanskat käteen. Pikkuhiljaa saimme Freyan pitämään toista puolta ja itse osasin liikkua toista puolta. Tämä kai jotenkin etäisesti muistutti sitä tasapainoa. Muutaman kerran Freya oli sitä mieltä, että on liian vaikeaa ja tarjosi työn lopettamista omaehtoisesti. Tämä yllätti minut täysin. Siinä piti vain näyttää ipanalle, että ei käy vaan työt lopetetaan vasta kuin minä niin päätän. Ilmeisesti oli liikaa ajattelemista vaativaa työtä. Toisaalta ymmärrän Freyaa. Minä kun olen varsin kuutamolla noiden lampaiden kanssa. En todellakaan osaa lukea niiden liikettä tai toimintaa.

Note to self: älä purista liinaa jos koira lähtee vaan päästä irti.

Toisella treenikerralla menimmekin sitten Freyan kanssa ihan kaksin aitaukseen. Liinan annoin olla vapaasi ja lähdimme hakemaan lampaita kaksin. Minä yritin antaa tilaa lampaille, mutta joskus se vain unohtui ja olimme ajaneet lampaat nurkkaan. Se oli tavallaan ihan hyvä harjoitus saada lauma pois sieltä. Se opetti minua liikkumaan oikein. Pikkuhiljaa lampaat liikkuivat ja minä yritin liikkua myös. Ainoa mikä päässäni pyöri oli vain, että liiku liiku, anna koiralle töitä ja liiku. Siellä sitten yritin pyöriä kuin väkkärä. Päällimmäisenä koko hommasta jäi ajatus siitä, että pystyimme kaksin toimimaan ja lampaan liikkuivat ja itse uskalsin toimia. Koko tämän ihanan päivän kruunasi juuri syntyneet kolme karitsaa! Kyllä nämä ovat niitä ihania juhlahetkiä koiran kanssa.

Tässä nämä ihanat pandat <3

Saa nähdä mitä tässä talven aikana unohtuu näistä paimennusjutuista, kun treenin alle tulee agility.