Aloitin siis maton kanssa namimaatilla juoksaritreenin. Tästä alkutaipaleesta onkin jo postaus. Freya oppi hyvin takajalkakontaktin mattoon ja kävi hakemassa naminsa mallikkaasti. Tätä tehtiin paljon ja extemporee siirsin harjoituksen puomille. Puomilla aluksi kaikki sujui juuri hyvin, tosin verkkaisesti ja seesteisesti. Ajattelin, että vire nousee, kun Freya oppii. Osumisprosentti mattoon oli kuitenkin hyvä ja ajattelin, että siitä palkkaamalla oppi menee perille. Vaikka jatkoimme puomilla, Into tekemiseen ei ollut kohdillaan. En oikein osannut siinä vaiheessa puuttua asiaan, joten jätin koko homman hautumaan. Toukokuussa loppupuolella päätin, että nyt on laitettava homma uudelleen käyntiin. Muuten kisavalmis koira on ilman kontakteja. Palautin maton ja namimaatin kanssa muistia ja aika nopeasti siirryttiin puomille uudestaan. Aluksi homma lähti käyntiin hyvin, mutta taas Freya menetti kiinnostuksen tekemiseen. Sain treenikaveriltani hyvän neuvon: "Tuo namipalkka ei riitä motivoimaan. Palkkaa lelulla." Freya jolkotteli alastulon kyllä, mutta keskittyminen ja kiinnostus oli muualla. Niinpä vaihdoimme palkan leluun ja hommaan tuli uusi vire. Tosin osumisprosentit romahti totaalisesti. Hetkellisesti ja homma hajosi käytännössä käsiin. Lelu palkkaus kyllä onnistuu hyvin, koska Freya luopuu lelusta hienosti ja pystyin pysäyttämään Freyan väärästä toiminnasta. Tosin se tekee sen, että hän ei aina jaksa ajatella, vaan odottaa minulta päätöstä siihen onko palkka ansaittu vai ei. Lisäksi onnistumisia tuli harhoin, ja en tiennyt miten saisin niitä määrällisesti enemmän. Kesällä harvoin on saanut kaveria palkkaamaan, joten treeneissä on tullut virhepalkkauksia ja sinnepäin palkkauksia. Tämä tekee etenemisen hitaaksi vaikka olemme mielestäni tehneet paljon treeniä. Täytyy myöntää, että epätoivo on ollut läsnä tässä projektissa. Kaiken kaikkiaan olen siis tehnyt nyt kesän aikana 2-3 treeniä viikossa toukokuun lopusta heinäkuun puoleenväliin. Se tekee 14-20 kertaa kaiken kaikkiaan. Lisäksi olen tehnyt paljon ilman puomia maton läpijuoksuharjoituksia, jotta vahvistaisin Freyalle takajalkakontaktia. Vaikka Freya on juossut nyt maalla maton hyvin, sen yhdistäminen puomiin on ollut haaste. Viime treeneissä minusta tuntui, että Freya todella tajusi mitä pitää tehdä puomilla ja osumisprosentti oli n. 90%. Tosin emme tee vielä koko puomia, vaan alastuloa.
Miten tähän ollaan päästy ja mitä olen oppinut matkanvarrella? Jo lähtökohtana pyörähtäminen matolla ja siitä läpi juoksemiseen on ollut minusta epälooginen siirtymä. Mielestäni Freyalla meni pitkään ymmärtää läpijuokseminen. Hän oli kyllä hyvin sisäistänyt pyörähtämisen.
Vinkki 1
Miten opettaa siirtymä kivasti:
Eli tätä harjoitusta voi tehdä missä vain ja kuinka paljon vain. Tällä itse opetin Freyan juoksemaan maton läpi. Koska namimaatin jälkeen lelupalkkaukseen siirryttäessä jouduin käytänössä aloittamaan koko homman alusta, niin tämä oli hyvin matalan kynnyksen treeniä. Matto ja pallo mukaan lenkille.
Vinkki 2.
Puomille siirtyessä malta odottaa, ennen kuin nostat aloituspaikkaa koiralla.
Eli puomi tehdään "backcast" menetelmällä. Lopusta alkuun.
Nämä ovat siis oppeja mitä olen matkanvarrelta oppinut, mutta mitä tästä eteenpäin. Rehellisesti sanottuna en tiedä yhtään missä vaiheessa olen koko prosessissa. Matkaa voi olla jäljellä vielä enemmän kuin olemme tehneet, mutta olkoon niin. Ensiksi yritän saada osumisprosentin pysyvästi kohilleen sinne 90% ja etenen koko puomiin. Kun meillä on suora eteneminen puomilla kunnossa, on suuntien vuoro. Mitään järkeähän ei ole opettaa juoksareita, jos ei opeta kontaktiesteeltä poistumisen suuntia. Mitä sillä voittaa, ettei tule kontaktivirhettä, mutta seuraavan esteen suoritus on väärä? Ajatuksia suuntien opettamiselle on seuraavassa kuvassa.
