Alkuvuosi on ollut treenien osalta kotona jumppailua useastakin syystä. Flokilta poistettiin luustokuvauksen yhteydessä toinen kives, joka ei ollut kunnolla laskeutunut kivespussiin. Vaikka kiveksen poisto oli operaationa pieni (vain muutama tikki reiden sisäpuolella), täytyi palautumiselle antaa aikaa. Myös alkuvuoden pakkaset sekä arkeen kasaantuneet kiireet nipistivät treeniajan minimiin. Onneksi loppuvuoden fyssarikäynniltä oli hyvä jumppaohjelma Flokin takapään lihaksistolle, joten lenkkeilyn lisäksi Floki on saanut aktivointia iltaisin olohuoneessa kuntoilusta. Lisäksi tammikuun lopulla oli Vapun hyppytekniikkatunti, miltä odotin sekä kommentteja Flokin kropan käytön kehittymisestä että mielipiteitä luustolausunnosta.
Hyppytekniikkatreeneissä keskeiseksi pulmaksi nousi, ettei Floki tuota voimaa hyppyynsä takapäästä. Alla olevalla videollakin näkyy, kuinka suurimmassa osassa toistoista Floki rämpii rimojen yli joko etuvetoisesti tai jopa kävellen. Tämä tuntui oudolta etenkin, kun takapään jumppaamisen johdosta Flokin lihaskunto sekä takaosassa että selässä on varsin hyvällä mallilla. Lopulta saimme Flokin aktivoimaan takapäätään hyppyyn ponnistuksessa korjaamalla lähtöasentoa: Floki täytyy ottaa hyvin tiukkaan pakettiin jalkojen väliin, jotta ohjaajan jalat muistuttavat sitä käyttämään nimenomaan takajalkoja voiman tuottamiseen. Ilman ohjaajan antamaa ulkoista tukea / muistutusta Flokin takajalat levähtivät auki, eikä istuma-asento ollut oikeanlainen hyppyyn lähtemisen kannalta. Viimeinen toisto videolla oli jo melko onnistunut, ja saimmekin kotiläksyksi jatkaa okserihyppyjä (hyvin matalilla rimoilla tosin). Jee, viimein ensimmäinen hyppytreeni!!!
Seuraava hyppytekniikkayksäri on loppukeväästä, ja tuolla kerralla on iso painoarvo tulevan agilityharrastamisen suunnittelussa. Edelleen on pohdinnassa, minkälainen harrastaminen varsinaisen agilityn lajitreenin suhteen on Flokin kanssa järkevää, kun tiedossa on selän LTV2- ja lonkkien C-lausunto. Onko Flokilla edes edellytyksiä agilitykoiraksi kropan puolesta? Miten oikean rasituksen voisi määritellä ja kulumat ennaltaehkäistä mahdollisimman hyvin? Pitääkö Flokilta rajata esimerkiksi kepit kokonaan pois treenilistalta, mikä tietenkin sulkee kisaamisen pois suunnitelmista? Voiko agilitya harrastaa ns. puolivaloilla, jos koiran fysiikka sanelee vahvasti tiettyjä reunaehtoja? Toistaiseksi ei kuitenkaan ole tarvetta alkaa treenejä rajoittamaan luustokuvauksen tulosten vuoksi. Kaikenlainen jumppa (niin kotona kuin hyppytekniikan parissa hallilla) on Flokille hyödyksi, kun luustossa on valuvikoja. Hyvä lihaskunto tukee etenkin lonkkia - kun napakkuutta ei ole nivelissä ihan toivotulla tavalla, täytyy ulkoisten pehmytkudosten antaa tukea. Hyppytekniikan lisäksi työn alla on (edelleen) häiriöön siedättäminen agilityhallilla, henkisen kestävyyden kasvattaminen treenitilanteessa, itsenäisen suorittamisen vahvistaminen putkirallien avulla, kropankäytön harjoittelu siivekkeiden kiertotreeneillä sekä hyppyestefokuksen parantaminen (hypyissä xs-korkuiset rimat). Ratatreenit ja toistavat drillaustreenit ovat vasta kaukana edessä, joten kropan kannalta ei vielä tarvitse huonoa omatuntoa potea.
Hiihtoloman kunniaksi Floki pääsi kehonhuoltoon fyssarille. Luustokuvauksen jälkeen Floki ei ole ollut fyssarilla, joten mielenkiinnolla odotin luottofyssarin kommentteja lannerangan alueesta, joka on aiemminkin ollut jumissa. Floki on käynyt kohta vuoden ajan Ulla Tuomen taitavien käsien hoidettavana Espoon eläinfysiolla. Nyt pääsimme ensimmäistä kertaa uusiin toimitiloihin Juvanmalmilla, jonne on muodostunut jonkinlainen koiraurheilun keskittymä, kun pelkästään agilityhalleja on muutaman kilometrin säteellä kolme! Heti käsittelyn aluksi kävi ilmi, että Floki on aiempaa enemmän jumissa lannerangan alueelta. Lisäksi etenkin oikeassa takajalassa oli lihaskireyttä. Aiemmista käsittelykerroista poiketen myös vatsalihakset ja vasen etujalka olivat hieman jumissa. Vatsalihasten jumit voivat olla paitsi kiveksen poistoleikkauksen myös liukkaiden kelien seurausta. Vasemman etujalan jumit puolestaan liittynevät ristikkäisen takajalan keventämiseen.
Floki hyväksyy hyvin kaikenlaisen käsittelyn, vaikka joka käynnin aluksi paikoilleen asettuminen on hieman haasteellista. Floki ilmaisee sekä kiemurtelulla että läähättämällä selvästi, jos jokin paikka on arka tai käsittely tuntuu epämiellyttävältä. Läähättäminen on hyvin täsmällinen palaute jumeista, sillä Floki saattaa läähättää vain muutamia sekunteja ja lopettaa saman tien, kun kiristävä kohta on saatu käsiteltyä auki. Varsinaisen kropan auki käsittelemisen lisäksi kävimme läpi edellisen jumppaohjelman liikkeitä ja Ulla suunnitteli seuraavat jumppaläksyt, jotka tulevat myöhemmin vielä kirjallisina sähköpostilla. Jumppaliikkeet paljastivat, että Floki keventää oikean takajalan kuormaa systemaattisesti. Esimerkiksi takapää jumppatyynyllä tehtävissä liikkeissä Floki sekä kääntää jalkoja auki ja seisoo jalat levällään (ei hallitusti tassut vierekkäin) että tiputtaa herkästi oikean takajalan kokonaan tyynyltä. Kun Ulla pyrki estämään näiden kompensaatiomallien käyttämisen, Floki keksi myös uusia. Fiksu koira siis! Uudessa jumppaohjelmassa tavoitteena on järjestelmällisesti vaatia molempien takajalkojen symmetristä käyttöä ja parantaa lannerangan liikkuvuutta. Seuraava hoitoväli on hieman lyhyempi, jotta saadaan kontrolloitua, ettei puoliero pääse vahvistumaan enää enempää. Lisäksi käynti on tarkoitus ajoittaa niin, että Flokilla ei seuraavalla hyppytekniikkatunnilla ole mitään jumeja haittaamassa hyppäämistä.
 |
| Hoitokäynnin jälkeen maittaa uni 😴 |
